Amsterdamin vesilinja

Hollanti on alava maa, ja vedestä voi olla paitsi haittaa myös hyötyä. Tai näin ainakin pääteltiin 1800-luvun lopulla kun pykättiin Amsterdamin vesilinja, eli Amsterdamin puolustusrintama.

Rintama muodostuu 42 linnoituksesta,  jotka kiertävät Amsterdamin. Koko linnoitusrintaman pituus on 135 km.

Rintaman idea on, että vihollisen lähestyessä tietyt alueet voidaan laskea veden alle. Näin jalkaväki tai ratsuväki ei pääse hyökkäämään, sillä veden alle piiloon jäisivät ojat, aidat yms esteet. Vettä oli tarkoitus laskea vain 30-50 cm, jotta laivat/veneet eivät myöskään pääsisi etenemään.

Penningsveerin linnoitus

Vijfhuizenin linnoitus

Linja valmistui 1914. Sitä ei koskaan käytetty, sillä suurinpiirtein näillä main lentokoneet oli keksitty(!). Nykyisin linja on Unescon suojelukohde. Linnoituksissa majailee mm käsityöläisiä, ravintoloita tai kerhotiloja.

Liebrugin linnoitus. Täällä on satulaseppäni ateljee.

Vesilinjoja on pari muutakin, mm Hollantilainen vesilinja rakennettiin jo 1800-luvun alkupuolella ja sitä käytettiin jopa kolme kertaa, viimeiseln kerran toisen maailmansodan aikoihin (jolloin siitä ei enää ollut apua. Saksalaiset miehittivät Hollannin). Myös tämä löytyy Unescon listalta. Vastaavia rakennelmia ei liene muualla maailmassa.

Hollannin luonto 2

Hullu mikä hullu ja pahimmillaan hevoshullu. Joten viime viikon keskiviikkona, vapaapäivänä, loikkasin (ketterästi) pyörän selkään jo klo 6:15. Suuntana "villi"hevosten valokuvaus.

Hurjan villiä menoa aamuauringossa

Hollannin luonnosta eli "luonnosta" kirjoitin jo aiemmin, linkki. Tämänkertaisen retken kohteena on Geuzenbos, nippanappa Amsterdamin puolella oleva maa-alue. Luonnoksi sitä kutsuvat, kyseessä on alunperin teollisuusalueeksi kaavoitettu 65 hehtaarin semi-joutomaa, jolta löytyy mm näköalatorni, istutettua suorarivimetsää ja suht paljon rojua (joka on omituista, jos / kun aluetta hallinnoidaan viikoittain). Osa alueesta oli aiemmin paintball-maastoa.

Lauman ori (oik) ja isohko musta pressu (vas metsän reunassa)

Ojassa rojua, peremmällä pari lahoa siltaa (myös vaarallisia hevosille)

Hallinnoiti sujuu Free Nature - säätiön toimesta, joka hallinnoi useampaa luontoaluetta Hollannissa. Heiltä voi myös ostaa mm lihapaketteja, sisältäen nautaa (ylämaankarjaa) ja hevosta. Jos laumat kasvavat liikaa, ylimääräisistä osa lahdataan. Konik-hevosilla on myös jonkinverran eurooppalaista vaihtoa (ainakin Puolassa on iso lauma). Yhdellä toisella alueella laiduntaa harvinaisempia visenttejä, niitä tuskin laitetaan kovin usein lihoiksi.

Olletikin jonkinlainen hevosten kokoonajotarha.

Näitä oli samalla alueella

Alue on pitkälti pusikkoa. Siellä pitäisi olla kaksi tammalaumaa oriilla, mutta löysin vain toisen. Suht umpeenkasvanut maasto ei auttanut etsimisessä, vaikka aika kauan jaksoin samoilla. Yksi alue oli kosteikkoa, onneksi jalassa oli Nokian Kontiot, jossain kohtaa rämmin mudassa nilkkoja myöten. Suomalainenhan ei käänny! Onneksi en kaatunut, ei olisi Nikoni ilahtunut.

Pusikkoa näköalatornista, oik viivotinmetsää

Torni, siis. Huojui tuulessa.

Aika luonnollisen oloista metsää. Eli viivottimella laitettu.

Juomapaikka

Avoimempi alue

Näkyykö pokuja?

Tietenkin tämäkin "luonto" on aidattu. Se johti siihen, että hevoset eivät olleen kovin kivan näköisiä talvena 2010, kun pakasti. Allaoleva kuva on netistä napattu, tästä keskustelusta. Keskustelun sivulla 1 kuvia kantavista tammoista helmikuulta (2016), kakkossivulla enemmänkin 2010 kuvia.

Kuva alkukeväältä 2010

Keskustelun mukaan ko vuonna oltiin myös oltu yhteydessä hoitavaan säätiöön ja Amsterdamin kaupunkiin. Säätiön metsänvartija, Arjen Boerman, osallistuu myös keskusteluun. Hän antaa ymmärtää, että eläimiä hoidetaan kyllä, jos on pakko, ja että kuvan tammalla oli matoja ja se lopetettiin lopulta. Kuitenkin voi kyseenalaistaa onko oikein päästää eläin ylipäänsä tuohon kuntoon? Arjen käyttää vastauksissaan jatkuvasti sanaa luonto ja villi(hevosia), mutta oikeassa luonnossa lauma voisi siirtyä muualle, aidatussa puistossa ihminen kyllä saisi sekaantua "luonnon" kulkuun jo hieman aiemmin kuin ylläolevan hevosen kohdalla tapahtui.

Onneksi hevoset olivat nyt hyvinvoivan näköisiä.

Viime vuoden varsa ja tämänkeväinen yhtäaikaa maitobaarilla.

Pikkulauma nuoria oreja

 

Yksi ylläolevista meni maate

Hevoset (ja ylämaankarja) ovat ns.villejä, enkä tietenkään yrittänyt kovin lähelle, en jutellut, saati tarjonnut nameja. Mutta eivät ne tietenkään kovin villejä olleet, rauhassa sai kuvailla. Lähteissä luin vasta kyltin, siinä luki, että olisi pitänyt pitää 25 metrin etäisyys. No, taisin kyllä olla hieman lähempänä (toki kuvissa myös zoomi).

Alueen erikoisuus on, että se on tien kahta puolen. Niinpä hevosille (ja lehmille) on tehty ylityspaikka. Siitä mahtuu vain auto kerrallaan (1-suuntainen) ja molemmin puolin on karjaesteet (jotta karja ei karkaa) ja töyssyt (jotta autot hidastavat). (Mikä mahtaa olla karjaesteviritelmän nimi suomeksi, kalterit tiessä?) Istuin kerran kyydissä kun tienylitys oli juuri meneillään.

Tuollainen molemmin puolin.

Crossing horses.

Kuvattu auton sivuikkunasta.

Ja viimeisenä astetta ripeämpi luonnonelävä. Tämä lienee oikeasti villi!

Tänään alkaa kesä - ja jäätelöstä

Keleistä viis, Hollantilainen tarkistaa vuodenajat kalenterista. Kesä alkaa 21.6, eli tänään. Välillä tätä käytetään mm markkinoinnissa, esimerkiksi jäätelöä saatettaan mainostaa lähtölaskennalla kesään. Kovin järkevää se ei ole, sillä keli ei katso kalenteria.

Kesäisen oloista, mutta vielä on melkein kuukausi kesään (25.5)

Täällä on vain yksi jäätelöntuottaja, Unilever, suomessa nimellä GB Glace. Täällä merkkinä on Ola ja sen alla Magnumit ja Cornetot (tuutit). Tämän lisäksi on omat merkit, jotka kopioivat Olaa. Valikoima on Suomeen verrattuna luokattoman suppea, joka kesä on ikävä kuningatartuuttia ja muita herkkuja - ja eritoten valikoiman laajuutta, Valion ja Ingmanin jokavuotisia uutuuksia. (Vaikka eipä taida kumpikaan olla enää suomalasissa käsissä).

Syksyinen maisema (18.12)

Vastaavasti muillakin vuodenajoilla on rajattu aika. Syksy alkaa 21.9, talvi 21.12 ja kevät 21.3.

Kevättunnelmissa (23.3)

Kesäaamu Haarlemissa (21.6.2016)

Työmatkalla saatoin todeta, että radioasemakin on ottanut kesän alun asiakseen - koko päivä soitetaan vain kesähittejä. Onko se sitten ilon asia...?

Legokadut

Otsikko ei tällä kertaa ole itsekeksitty, vaan tulee jokaisen Hollannissa asuvan ulkomaisen perusoppaasta Undutchables, jossa myös ihmetellään Hollanin menoa ja tapoja. Kirja on britin ja amerikkalaisen kirjoittama, ja osa ihmettelyistä ei sitten taas ole niin kummallisia suomalaisesta näkökulmasta. Otsikon sana kuitenkin kuvaa Hollannin kadunrakennusta ihan mainiosti, joten lainaan sitä tähän.

Nimittäin, hollannissa (kaupungissa) katu on aika simppeli viritelmä. Alla on hiekkaa ja päällä kiviä (kuin legoja). Ja jos tarvitsee vaihtaa vaikka sähköjohto taikka kaasuputki, katu kaivetaan auki.

Jotain kaapelia sinne menee

Vähän isompi kaivanto

Mutta idea on sama.

Kun ei ole talvea, ei tarvita routasuojia ynnä muita pohjustuksia. Ja kun on valmista kivet ladotaan takaisin ja katu on kuin uusi.

Tästä on menty

Viimeistely mättää

Hauskin tapaus oli pari vuotta sitten, kun uusivat kaasumittarin ja johdon. Sedät hommissa kadulla ja jossain kohtaa huikkaavat minulle: "Viitsisitkö vetää vessan?" Kysyn tietenkin, että miksi. Käy ilmi että osuivat johonkin putkeen ja arpovat onko se viemäri. Vessan veto ei aiheuta vedentuloa, eli ei. Mutta mikä se oli, se jäi arvoitukseksi. Eikun hiekat päälle ja kivet ojoon.

Kätevää kivissä on tietenkin se, että kadun varteen, ns etupihalle voi helposti perustaa pikku puutarhan. Muutama kivi irti ja istuttamaan.

Hevosmarkkinat 1

Hollannissa on (ainakin) kolmenlaisia hevosmarkkinoita - isoja, pieniä ja keräilyerät. Keräilyerä on viikoittainen hevosmarkkina Barneveldissä, jossa lähinnä tarjotaan teuraita. Siellä en ole (vielä) käynyt. Mutta isoilla ja pienillä olen. Kerrotaan pienistä ensin.

Valitse omasi

Hevosmarkkinoilla ei ole Hollannissa kovin hyvä maine. Paitsi että sieltä tuskin tekee löytöjä (lue: monet pikku- tai isovikaisia), eläinten hyvinvoinnissa ja käsittelyssä voi olla huomauttamista. Onneksi pienet markkinat ovat suht siistejä tapahtumia. Vaikka kyllä niissäkin on arvostelun varaa, pohjimmiltaa hevoset (ja ponit) joutuvat kotoaan pois hulinaan (stressiä?) ihmisten iloksi.

Välillä tehdään miniaitaus

Toisaalta monet tulevat nipussa, jos samalta tallilta on lauma, saavat toisistaan turvaa. Ja osa seisoo markkinoilla jo vuosia, joten kysessä on melkein rutiini. Että onko se nyt loppupeleissä sen stressaavampaa kuin kisamatkat? Jotka pohjimmiltaan ovat myös ihmisen huvitusta.

Mutta miten on mahdollista, että osa hevosista (poneista) seisoo markkinoilla jo vuosia? No siksi, kun ei pikkumarkkinoilla myydä paljon mitään - eikä pääosa ole edes myytävänä!

Kysyin omistajalta (oik) miksi siistin  näköinen haflingeri on myytävänä.
"Ei se ole, totutellaan vaan hulinaan / vieraisiin paikkoihin!".

Markkinoiden idea on simppeli - kadunvarteen pultataan tolppia ja niiden väliin naru. ja siihen sitten ponia ja hevosta riviin. Tarpeen mukaan siirrellään, jos eivät tule toimeen. Ja oriitten ympärille yritetään luoda tilaa. Isoilla markkinoilla hevoset saattavat seisoa puolikin vuorokautta (jolloin voi olla riski, ettei hevosia juoteta / syötetä tai aurinko porottaa), pienet ovat yleensä noin 07-12 eli 5-6h. Vettä on aina saatavilla järjestäjien puolesta.

Tyypillinen ponisolmu.

Välillä erimielisyyttä

Pienillä markkinoilla on markkinaraha - hevosista maksettiin tänä vuonna Rijnsburgin markkinoilla 17 euroa ja poneista 12. Kun eräskin ponisiittola raahasi paikalle 20 ponia, niin saahan siinä jo bensakulut. Ponisiittolan poneista tasan kaksi oli myytäväksi tarkoitettuja, vuotiaat orivarsat. (Joita kukaan ei halua, sillä ponivarsan hinta / arvo on alle ruunauskulujen).

Nuo kaksi ensimmäistä ovat myytävänä, loput ei.

Kun markkinaraha on maksettu poni / hevonen merkataan valkoisella maalilla kavioon. Markkinat ovat vanha perinne ja vanhoja pappoja niillä riittääkin. Myös markkinamestari ja maaliämpärin haltija taitaa olla jättänyt aktiivityöuran jo taakseen.

Oisko kiva etupihalla?

Maaliämpäri

Kavion merkkaus

Ukkojen kokoontumisajot

Aina ei voi merkata kaviota

Hevosiaa on laidasta laitaan, polvenkorkuisista isoihin työhevosiin ja kiiltävistä kengitetyistä nuhjuisiin laitumelta napattuihin puolivilleihin - joilla kaviot on mitä on. Kuitenkaan huonoja kavioita pahempaa en ole nänyt (esim selkeästi kipuilevia, ontuvia tai haavaisia). Lisäksi hevoset ovat ennemmin liian lihavia kuin laihoja. Toki osalle kevyt hoivaaminen olisi paikallaan, mutta varsinaista kärsimystä en ole pikkumarkkinoilla nähnyt, enkä ronskia pahempaa kohteluakaan.

Aamu-seitsemältä on vielä rauhallista, 9 maissa paikalle alkaa punkea enemmän porukkaa ja eritoten perheitä hevosia paijaamaan. Varovaisen suomalaisen silmiin lasten puikkelehtiminen ponien seassa on aika hurjan näköistä.

Bongaa lapset seassa

Tänä vuonna markkinoille ei osunut varsoja (kävin kesäkuun alussa Rijnsburgissa), aiempina vuosina mukana on ollut myös pikkuvarsoja. Jotka myös poukkoilevat pitkin.

Utelias varsa

Takaisin äidin luo

Satunnaisesti jostain hevosesta saatetaan oikeasti käydä kauppaa. Silloin sitä juoksutetaan eestaas ja jopa tarkastellaan hampaita iän määrittelemiseksi. Vaikka lain mukana kaikilla tulee nykyisin olla passit (ja onkin).

Nopea sukupuolitsek

Hampaiden tarkistus

Juoksutus

Hintaluokka on halpa, pikkuponia saa viiteenkymppiin (ties vaikka ilmaiseksi), hieman erikoisemman värisen muutamalla satasella ja hevosen 1-2 tuhannella. Pääosa ajasta hevosia vaan katsellaan ja taputellaan, kunnes on aika palata kotiin.

Kaikki kavioeläimet käy

Aito maanviljelijä puukengillä. Kuvan hevoset eivät siis tunne toisiaan entuudestaan..
Aika arohkeasti niitä vaan laitetaan riviin.

Kyllä markkinoilla on mukavaa!

Kuvat ovat Oud-Ijsselmonden ja Rijnsburgin markkinoilta vuosilta 2014, -15 ja-16.