Legokadut

Otsikko ei tällä kertaa ole itsekeksitty, vaan tulee jokaisen Hollannissa asuvan ulkomaisen perusoppaasta Undutchables, jossa myös ihmetellään Hollanin menoa ja tapoja. Kirja on britin ja amerikkalaisen kirjoittama, ja osa ihmettelyistä ei sitten taas ole niin kummallisia suomalaisesta näkökulmasta. Otsikon sana kuitenkin kuvaa Hollannin kadunrakennusta ihan mainiosti, joten lainaan sitä tähän.

Nimittäin, hollannissa (kaupungissa) katu on aika simppeli viritelmä. Alla on hiekkaa ja päällä kiviä (kuin legoja). Ja jos tarvitsee vaihtaa vaikka sähköjohto taikka kaasuputki, katu kaivetaan auki.

Jotain kaapelia sinne menee

Vähän isompi kaivanto

Mutta idea on sama.

Kun ei ole talvea, ei tarvita routasuojia ynnä muita pohjustuksia. Ja kun on valmista kivet ladotaan takaisin ja katu on kuin uusi.

Tästä on menty

Viimeistely mättää

Hauskin tapaus oli pari vuotta sitten, kun uusivat kaasumittarin ja johdon. Sedät hommissa kadulla ja jossain kohtaa huikkaavat minulle: "Viitsisitkö vetää vessan?" Kysyn tietenkin, että miksi. Käy ilmi että osuivat johonkin putkeen ja arpovat onko se viemäri. Vessan veto ei aiheuta vedentuloa, eli ei. Mutta mikä se oli, se jäi arvoitukseksi. Eikun hiekat päälle ja kivet ojoon.

Kätevää kivissä on tietenkin se, että kadun varteen, ns etupihalle voi helposti perustaa pikku puutarhan. Muutama kivi irti ja istuttamaan.

Hevosmarkkinat 1

Hollannissa on (ainakin) kolmenlaisia hevosmarkkinoita - isoja, pieniä ja keräilyerät. Keräilyerä on viikoittainen hevosmarkkina Barneveldissä, jossa lähinnä tarjotaan teuraita. Siellä en ole (vielä) käynyt. Mutta isoilla ja pienillä olen. Kerrotaan pienistä ensin.

Valitse omasi

Hevosmarkkinoilla ei ole Hollannissa kovin hyvä maine. Paitsi että sieltä tuskin tekee löytöjä (lue: monet pikku- tai isovikaisia), eläinten hyvinvoinnissa ja käsittelyssä voi olla huomauttamista. Onneksi pienet markkinat ovat suht siistejä tapahtumia. Vaikka kyllä niissäkin on arvostelun varaa, pohjimmiltaa hevoset (ja ponit) joutuvat kotoaan pois hulinaan (stressiä?) ihmisten iloksi.

Välillä tehdään miniaitaus

Toisaalta monet tulevat nipussa, jos samalta tallilta on lauma, saavat toisistaan turvaa. Ja osa seisoo markkinoilla jo vuosia, joten kysessä on melkein rutiini. Että onko se nyt loppupeleissä sen stressaavampaa kuin kisamatkat? Jotka pohjimmiltaan ovat myös ihmisen huvitusta.

Mutta miten on mahdollista, että osa hevosista (poneista) seisoo markkinoilla jo vuosia? No siksi, kun ei pikkumarkkinoilla myydä paljon mitään - eikä pääosa ole edes myytävänä!

Kysyin omistajalta (oik) miksi siistin  näköinen haflingeri on myytävänä.
"Ei se ole, totutellaan vaan hulinaan / vieraisiin paikkoihin!".

Markkinoiden idea on simppeli - kadunvarteen pultataan tolppia ja niiden väliin naru. ja siihen sitten ponia ja hevosta riviin. Tarpeen mukaan siirrellään, jos eivät tule toimeen. Ja oriitten ympärille yritetään luoda tilaa. Isoilla markkinoilla hevoset saattavat seisoa puolikin vuorokautta (jolloin voi olla riski, ettei hevosia juoteta / syötetä tai aurinko porottaa), pienet ovat yleensä noin 07-12 eli 5-6h. Vettä on aina saatavilla järjestäjien puolesta.

Tyypillinen ponisolmu.

Välillä erimielisyyttä

Pienillä markkinoilla on markkinaraha - hevosista maksettiin tänä vuonna Rijnsburgin markkinoilla 17 euroa ja poneista 12. Kun eräskin ponisiittola raahasi paikalle 20 ponia, niin saahan siinä jo bensakulut. Ponisiittolan poneista tasan kaksi oli myytäväksi tarkoitettuja, vuotiaat orivarsat. (Joita kukaan ei halua, sillä ponivarsan hinta / arvo on alle ruunauskulujen).

Nuo kaksi ensimmäistä ovat myytävänä, loput ei.

Kun markkinaraha on maksettu poni / hevonen merkataan valkoisella maalilla kavioon. Markkinat ovat vanha perinne ja vanhoja pappoja niillä riittääkin. Myös markkinamestari ja maaliämpärin haltija taitaa olla jättänyt aktiivityöuran jo taakseen.

Oisko kiva etupihalla?

Maaliämpäri

Kavion merkkaus

Ukkojen kokoontumisajot

Aina ei voi merkata kaviota

Hevosiaa on laidasta laitaan, polvenkorkuisista isoihin työhevosiin ja kiiltävistä kengitetyistä nuhjuisiin laitumelta napattuihin puolivilleihin - joilla kaviot on mitä on. Kuitenkaan huonoja kavioita pahempaa en ole nänyt (esim selkeästi kipuilevia, ontuvia tai haavaisia). Lisäksi hevoset ovat ennemmin liian lihavia kuin laihoja. Toki osalle kevyt hoivaaminen olisi paikallaan, mutta varsinaista kärsimystä en ole pikkumarkkinoilla nähnyt, enkä ronskia pahempaa kohteluakaan.

Aamu-seitsemältä on vielä rauhallista, 9 maissa paikalle alkaa punkea enemmän porukkaa ja eritoten perheitä hevosia paijaamaan. Varovaisen suomalaisen silmiin lasten puikkelehtiminen ponien seassa on aika hurjan näköistä.

Bongaa lapset seassa

Tänä vuonna markkinoille ei osunut varsoja (kävin kesäkuun alussa Rijnsburgissa), aiempina vuosina mukana on ollut myös pikkuvarsoja. Jotka myös poukkoilevat pitkin.

Utelias varsa

Takaisin äidin luo

Satunnaisesti jostain hevosesta saatetaan oikeasti käydä kauppaa. Silloin sitä juoksutetaan eestaas ja jopa tarkastellaan hampaita iän määrittelemiseksi. Vaikka lain mukana kaikilla tulee nykyisin olla passit (ja onkin).

Nopea sukupuolitsek

Hampaiden tarkistus

Juoksutus

Hintaluokka on halpa, pikkuponia saa viiteenkymppiin (ties vaikka ilmaiseksi), hieman erikoisemman värisen muutamalla satasella ja hevosen 1-2 tuhannella. Pääosa ajasta hevosia vaan katsellaan ja taputellaan, kunnes on aika palata kotiin.

Kaikki kavioeläimet käy

Aito maanviljelijä puukengillä. Kuvan hevoset eivät siis tunne toisiaan entuudestaan..
Aika arohkeasti niitä vaan laitetaan riviin.

Kyllä markkinoilla on mukavaa!

Kuvat ovat Oud-Ijsselmonden ja Rijnsburgin markkinoilta vuosilta 2014, -15 ja-16.

Hollannissa ei tunneta kirkkovenettä

Laatukahvipaahtimon kauppa & kuppila Haarlemissa. Brandmeester's eli Mestaripaahtajat (tarkalleen ottaen genetiivi: Mestaripaahtajien).

Hieno logo ja kaikki.

Poni ei ole hevonen

Tämä on vähän vanhempi juttu - bongasin sen paikallisesta hevoskattojärjestön (KNHS) PaardenSport-lehdestä jo viime kesänä. Juttu oli niin käsittämätön, että otin sen talteen ja nyt se saakin blogin myötä ikuisen elämän.

Paard&Sport kesäkuu 2015

Kyseisessä juttusarjassa referoidaan oikeusjuttuja tmv kiistoja. Tällä kertaa kysessä on poni takapihalla. Ponin nimi on Reus, joka tarkoittaa jättiläistä. Olletikin kysessä kuitenkin on korkeintaan metrin korkuinen pikkuponi. Tekstin sujuvuuden takia suomennan Reusin Jätiksi. Suomennos on omani ja vapaamuotoinen, kuitenkin asiasisältöä muuttamatta.

Poni ei ole hevonen. SAAKO JÄTTI OLEILLA TAKAPIHALLA?
Hevosen ja ponin erolla on merkitystä, mikä käy Maartenin kokemuksesta ilmi. Jätin omistajana hänen tulee ilmaantua lääninoikeuden eteen. Oikeusjutun ydin on: onko poni hevonen?

Päivänsä Jätti viettää noin 200 metrin päässä laitumella, yöt se on Maartenin takapihan vajassa, ja satunnaisesti päivätkin, mikäli Maarten on kipeä. Kun vuokrahuoneiston omistajasäätiö saa kuulla tästä ei hyvä heilu.

Mahtuisikohan tämä parvekkeelle?

Mitä vuokranantaja vaatii?
Vuokraajataho vaatii, että ponia ei enää sovi pitää vajassa. Perustelut: poni on hevonen eikä täten "normaali" kotieläin vaan ennemminkin "karjaa". Nämä perustelut vuokranantaja johtaa VanDale tietosanakirjasta ja Wikipediasta. Ja karjan pito asunnon yhteydessä olevassa vajassa ei ole sallittuja vuokraehtojen mukaan. Lisäksi poni aiheuttaa vuokranantajan mukaan hajuhaittaa ja tuo mukanaan tuhoeläimiä. Täten Maarten ei osoita olevansa hyvä vuokraaja.

Miten vuokraaja reagoi?
Maarten on tietenkin eri mieltä vuokranantajan kanssa. Hänen perustelunsa: ei ponin tarvitse olla ollenkaan hevonen. (Tiede)kirjallisuudessa ei ainakaan ole selkeästi esitetty, mikä on ero näiden kahden välillä. Lisäksi ponia pidetään harrastuksen vuoksi, eikä ansaitsemistarkoituksessa. Täten ponia ei voida määritellä karjaksi. Lisäksi poni ei suinkaan ole epänormaali kotieläin; Maartenin ympäristössä monilla muillakin on poni takapihalla.

Mikä tämä on?

Mitä sanoo tuomari?
Läänintuomari ratkaisee lopulta poni/hevoskiistan: Jätti saa jäädä ja poni ei ole hevonen. Tieteellisesti tästä ei ole selkeää määritelmää, mikä tuomarin mukaa painaa vaakakupissa enemmän kuin sanakirjan määritelmä. Myöskään tuomari ei näe ponia karjana tai epätavallisena kotieläimenä, Jättihän on Maartenille harrastus.

Kaiken lisäksi poni on mainittu 2015 helmikuussa julkaistulla kotieläinlistalla, jonka valtiosihteeri on kirjeitse laatinut. [suom huom: Ko kotieläinlista laadittiin, jotta saatiin selvyyttä rajatapauksiin kuten liskot, seeprat ja apinat. Että mitä sopii pitää ja mitä ei].
Aiheuttaako poni sitten hajua ja haittaa? Myöskään tätä vuokranantaja ei voi selkeästi todistaa. Edes vierailu asuntoon ja vajaan ei muuta tuomarin mielipidettä. Paikanpäällä on siististi erillinen tila, jossa ei haise.

Tämä ei ole hevonen.

Loppukaneetti: Poni ei (toistaiseksi) ole hevonen, Maartenin suureksi iloksi.

Haarlemin järvi

Hollannissa on paljon vettä. Koska suuri osa maasta on merenpinnan alapuolella vesihuolto - kanavat, sulut, padot ja pumput - on erittäin suuri osa Hollannin infrastruktuuria. Tällä hetkellä suurin uhka on merenpinnan kohoaminen. Eri aikoina on ollut eri uhkia, kauan sitten yksi merkittävimmistä oli Haarleminjärvi.

Yleensä, jos paikan nimessä esiintyy järvi, paikka on järven rannalla. Haarleminjärvi - Haarlemmermeer - on Haarlemin naapurikunta. Kunnan rajat noudattelevat vanhan järven ääriviivoja, kunta siis on järvi. Kuivatettu järvi.

Kuvakaappaus Googlen hakutuloksista. 

Alunperin alueella oli kolme pienempää järveä, jotka parin myrskyn myötä yhtyivät yhdeksi isoksi 1500-luvun alussa. Alla keskiaikainen kartta järvestä. Pohjoinen on viistosti ylös oikealle, vinoviiva vas yläkulmassa on rannikko ja punertavat alueet ovat Leiden (vas) sekä Haarlem (yläoik).

Haarlemin järvi, 1600-luvun kartta. Kirjasta Historische Atlas van Haarlem

Koska Hollanti on alavaa maata, iso vesimassa ei ole kätevä  Suunnitelmia järven kuivatukseen olikin useampia, jo 1600 ja 1700-luvuilla.

Yksi suunnitelmista, vuodelta 1745. Kirjasta Historische Atlas van Haarlem

Lopulta myrskyissä 1825 ja 1834 sekä Amsterdam että Leiden olivat uhattuina ja lähempänä järveä vesi ylti monille pelloille ja jopa pyyhkäisi pienen saaren mennessään. Niinpä vuonna 1837 tuli Kuninkaan Päätös jonka pohjalta alettiin tosissaan tutkia onko järven kuivattaminen mahdollista. Kuivatussuunnitelman valmistuttua kuivatus aloitettiin 1840. Ensimmäisenä kaivettiin kanava järven ympärille, Ringvaart (Rengasreitti) joka on paikoillaan edelleen.

Ringvaart. Oikealla vanhaa järvenpohjaa, joka laskeutuu kanavan (pato)reunalta.

Kun kanava oli kaivettu aloitettiin 1848 pumppaus höyryllä toimivilla pumppuasemilla. Vuonna 1852 pumpattiin viimeinen pisara - tilalle saatiin 18 000 hehtaaria viljelysmaata.

Cruquiusin pumppuasema - nykyään museona.

Kun kaikki oli valmista rakennettiin vielä kolme isoa pumppuasemaa, jotka pitävät Harlemmermeerin tänäkin päivänä kuivana. Vapaalle maalle kaavoitettiin sitten teitä ja kyliä. Jos paikkaa kurkkii vaikka Google Mapsissa, näkyy, että alue on ihmisen tekemä - kaikki on kovin suoraviivaista. Kunnalla on myös pieni metsä, Haarlemmermeerse Bos (vrt aiempi tekstini Hollannin luonnosta eli "luonnosta") ja keinotekoinen pikkujärvi. Suurimmassa asuinkeskittymässä, Hoofddorpissa, on sitten koetettu leikitellä asemakaavalla - lähiöiden tiet kulkevat mutkitellen, lähinnä vain hankaloittaen kulkemista.

Näppärää kaavoitusta (lähde: Google Maps).

Myös Schipholin lentokenttä on Haarlemmermeerissä. Lienee maailman ainoa lentokenttä, joka sijaitsee järven pohjassa, Schiphol on 4 metriä merenpinnan alapuolella.

Kuivatus tietenkin vaikutti myös elinkeinoelämään - järvi poistua ja tilalle tuli viljelysmaata. Tällä oli myös vaikutuksena Spaarne-joen yli menevän sillan nimeämiseen. Entinen Kalasilta on nykyisin Maitosilta!

Melkbrug

Hyväntekeväisyyshepat

Viime viikonloppuna tallilla oli hyväntekeväisyyshapeninki. Oli toria ja kojua, musiikkia, kuulutuksia ja esityksiä.

Jotta tori saatiin mahtumaan piti hevosten aitauksia pienentää. Väitetään pakoeläimiksi ja rauhallisen preerian otuksiksi. Tällä tallilla kuitenkin siivotaan traktorilla ja trukilla ja lakaisukoneella, ajellaan kaivurilla ja ruohonleikkurilla ja lakaistaan lehtipuhaltimella. Ovat siis jo jonkinverran tottuneita, ja ihmeen rennosti ne pyykinarun takana taas seisoivat. Kuvien laatu (sommittelu) hieman heikko, siitä pahoittelut.

Ensin aitaus yksi.

Kuvassa näkyy kojuja, niiden takana antiikkitraktoreita ja niiden takana hevosia heinillä.

Tässä samat hevoset hieman lähempää, tosin eivät ole kuvissa, mutta ovat traktorien takana.

Jos tarkkaan katsoo, ruunikon hevosen jalan jatkeena on kepakko, josta kulkee pyykkinaru. Markkinat ovat selän takana. Hevosia ei paljon kiinnosta, eivätkä viitsi karatakaan.

Ja aitaus kaksi, pomppulinan vieressä.

Aitauksen varsinaiset tolpat etulalalla. Iso rakennus on maneesi.

Issikkakin tahtoisi pomppimaan? Vain pyykkinaru estää osallistumisen. Taustalla toriaukio.

Eikun paijaamaan.

Yhdessä vaiheessa näin, kuinka lapselta karkasi ilmapallo narun ali hevosten jalkoihin. Onneksi skidi ei juossut perään (taisi olla narua matalampi). Hevoset tuskin viitsivät ottaa askelta sivuun kun pallo hyökkäsi.

Laitan tallista myöhemmin vielä "oikean" esittelyn.