keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Kotisynnytys on aineeton kulttuuriperintö

Hollannissa synnytetään edelleen paljon kotona. "Paljon" on toki suhteellinen käsite, mutta huomioonottaen, että Suomessa synnytetään kotona (tietoisesti valiten) nolla prosenttia, niin Hollanissa synnytetään edelleen reilut 10% kotona. 2006 prosentti oli vielä 23, eli melkein neljännes ja 90-luvulla 35. Niinpä täällä todella voidaan puhua syntymäkodista.


Kuva Pexels / Rene Asmussen

Kätilö (vrt suomessa neuvola) neuvoo ja seuraa raskauden kulkua ja tietenkin jos on jotain riskejä olemassa ohjataan sairaalaan. Suuri osa tulevista äideistä on kuitenkin riskittömiä ja valinta sairaala/koti on vapaa. Sairausvakuutus suosii kotisynnytystä, sairaalasynnytyksissä ilman riski-indikaatiota (ts lähetettä) on maksettava omavastuuta keskimäärin 350 euroa. Tämän voi tosin sisällyttää vakuutukseen pienellä lisämaksulla.

Kotisynnytys on tutkimusten mukaan yhtä turvallinen kuin sairaalaversio - toki lähtökohtaisesti synnytäjä on riskitön. Kotisynnytyksen puolesta puhuu myös tuttu ympäristö (parempi rentoutua) ja tuttu kätilö (sairaalassa porukka vaihtuu työvuorojen mukaan jne). Toisaalta esim kivunlievitystä ei voida antaa, mikä tuleekin tutkimuksissa esiin suurimpana syynä valita sairaala. Ensimmäinen lapsi syntyy useimmiten sairaalassa, mutta kakkosesta eteenpäin kotisynnytys kasvattaa suosiota.

Kun etsin kuvia postaukseen googlettelin kotisynnytystä. Ihmeen paljon löytyi synnytyskuvaajia, jotka ovat esimerkinomaisesti laittaneet koko sarjoja nettiin. Ei tuntunut kuitenkaan oikein asialliselta "lainata" synnytyskuvaa jossa ihmisiä tunnistettavissa jokseenkin intiimeissä tunnelmissa, mutta jos haluat kurkkia miltä hollantilainen kotisynnytys näyttää katso vaikka tuolta tai tuolta.

Steriilimpää meininkiä sairaalassa. Kuva Pexels / Jonathan Borba

Kotisynnytystä ei länsimaissa pahemmin tueta ja täällä oleva järjestelmä kotikätilöineen onkin ainutlaatuinen. Niinpä käsite/tapa on nyt nostettu Hollannin aineeton perintö -listalle. Eli suojeltavaksi kansanperinteeksi. Vai katoavaksi...?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti