Hollannissa ei tunneta kirkkovenettä

Laatukahvipaahtimon kauppa & kuppila Haarlemissa. Brandmeester's eli Mestaripaahtajat (tarkalleen ottaen genetiivi: Mestaripaahtajien).

Hieno logo ja kaikki.

Poni ei ole hevonen

Tämä on vähän vanhempi juttu - bongasin sen paikallisesta hevoskattojärjestön (KNHS) PaardenSport-lehdestä jo viime kesänä. Juttu oli niin käsittämätön, että otin sen talteen ja nyt se saakin blogin myötä ikuisen elämän.

Paard&Sport kesäkuu 2015

Kyseisessä juttusarjassa referoidaan oikeusjuttuja tmv kiistoja. Tällä kertaa kysessä on poni takapihalla. Ponin nimi on Reus, joka tarkoittaa jättiläistä. Olletikin kysessä kuitenkin on korkeintaan metrin korkuinen pikkuponi. Tekstin sujuvuuden takia suomennan Reusin Jätiksi. Suomennos on omani ja vapaamuotoinen, kuitenkin asiasisältöä muuttamatta.

Poni ei ole hevonen. SAAKO JÄTTI OLEILLA TAKAPIHALLA?
Hevosen ja ponin erolla on merkitystä, mikä käy Maartenin kokemuksesta ilmi. Jätin omistajana hänen tulee ilmaantua lääninoikeuden eteen. Oikeusjutun ydin on: onko poni hevonen?

Päivänsä Jätti viettää noin 200 metrin päässä laitumella, yöt se on Maartenin takapihan vajassa, ja satunnaisesti päivätkin, mikäli Maarten on kipeä. Kun vuokrahuoneiston omistajasäätiö saa kuulla tästä ei hyvä heilu.

Mahtuisikohan tämä parvekkeelle?

Mitä vuokranantaja vaatii?
Vuokraajataho vaatii, että ponia ei enää sovi pitää vajassa. Perustelut: poni on hevonen eikä täten "normaali" kotieläin vaan ennemminkin "karjaa". Nämä perustelut vuokranantaja johtaa VanDale tietosanakirjasta ja Wikipediasta. Ja karjan pito asunnon yhteydessä olevassa vajassa ei ole sallittuja vuokraehtojen mukaan. Lisäksi poni aiheuttaa vuokranantajan mukaan hajuhaittaa ja tuo mukanaan tuhoeläimiä. Täten Maarten ei osoita olevansa hyvä vuokraaja.

Miten vuokraaja reagoi?
Maarten on tietenkin eri mieltä vuokranantajan kanssa. Hänen perustelunsa: ei ponin tarvitse olla ollenkaan hevonen. (Tiede)kirjallisuudessa ei ainakaan ole selkeästi esitetty, mikä on ero näiden kahden välillä. Lisäksi ponia pidetään harrastuksen vuoksi, eikä ansaitsemistarkoituksessa. Täten ponia ei voida määritellä karjaksi. Lisäksi poni ei suinkaan ole epänormaali kotieläin; Maartenin ympäristössä monilla muillakin on poni takapihalla.

Mikä tämä on?

Mitä sanoo tuomari?
Läänintuomari ratkaisee lopulta poni/hevoskiistan: Jätti saa jäädä ja poni ei ole hevonen. Tieteellisesti tästä ei ole selkeää määritelmää, mikä tuomarin mukaa painaa vaakakupissa enemmän kuin sanakirjan määritelmä. Myöskään tuomari ei näe ponia karjana tai epätavallisena kotieläimenä, Jättihän on Maartenille harrastus.

Kaiken lisäksi poni on mainittu 2015 helmikuussa julkaistulla kotieläinlistalla, jonka valtiosihteeri on kirjeitse laatinut. [suom huom: Ko kotieläinlista laadittiin, jotta saatiin selvyyttä rajatapauksiin kuten liskot, seeprat ja apinat. Että mitä sopii pitää ja mitä ei].
Aiheuttaako poni sitten hajua ja haittaa? Myöskään tätä vuokranantaja ei voi selkeästi todistaa. Edes vierailu asuntoon ja vajaan ei muuta tuomarin mielipidettä. Paikanpäällä on siististi erillinen tila, jossa ei haise.

Tämä ei ole hevonen.

Loppukaneetti: Poni ei (toistaiseksi) ole hevonen, Maartenin suureksi iloksi.

Haarlemin järvi

Hollannissa on paljon vettä. Koska suuri osa maasta on merenpinnan alapuolella vesihuolto - kanavat, sulut, padot ja pumput - on erittäin suuri osa Hollannin infrastruktuuria. Tällä hetkellä suurin uhka on merenpinnan kohoaminen. Eri aikoina on ollut eri uhkia, kauan sitten yksi merkittävimmistä oli Haarleminjärvi.

Yleensä, jos paikan nimessä esiintyy järvi, paikka on järven rannalla. Haarleminjärvi - Haarlemmermeer - on Haarlemin naapurikunta. Kunnan rajat noudattelevat vanhan järven ääriviivoja, kunta siis on järvi. Kuivatettu järvi.

Kuvakaappaus Googlen hakutuloksista. 

Alunperin alueella oli kolme pienempää järveä, jotka parin myrskyn myötä yhtyivät yhdeksi isoksi 1500-luvun alussa. Alla keskiaikainen kartta järvestä. Pohjoinen on viistosti ylös oikealle, vinoviiva vas yläkulmassa on rannikko ja punertavat alueet ovat Leiden (vas) sekä Haarlem (yläoik).

Haarlemin järvi, 1600-luvun kartta. Kirjasta Historische Atlas van Haarlem

Koska Hollanti on alavaa maata, iso vesimassa ei ole kätevä  Suunnitelmia järven kuivatukseen olikin useampia, jo 1600 ja 1700-luvuilla.

Yksi suunnitelmista, vuodelta 1745. Kirjasta Historische Atlas van Haarlem

Lopulta myrskyissä 1825 ja 1834 sekä Amsterdam että Leiden olivat uhattuina ja lähempänä järveä vesi ylti monille pelloille ja jopa pyyhkäisi pienen saaren mennessään. Niinpä vuonna 1837 tuli Kuninkaan Päätös jonka pohjalta alettiin tosissaan tutkia onko järven kuivattaminen mahdollista. Kuivatussuunnitelman valmistuttua kuivatus aloitettiin 1840. Ensimmäisenä kaivettiin kanava järven ympärille, Ringvaart (Rengasreitti) joka on paikoillaan edelleen.

Ringvaart. Oikealla vanhaa järvenpohjaa, joka laskeutuu kanavan (pato)reunalta.

Kun kanava oli kaivettu aloitettiin 1848 pumppaus höyryllä toimivilla pumppuasemilla. Vuonna 1852 pumpattiin viimeinen pisara - tilalle saatiin 18 000 hehtaaria viljelysmaata.

Cruquiusin pumppuasema - nykyään museona.

Kun kaikki oli valmista rakennettiin vielä kolme isoa pumppuasemaa, jotka pitävät Harlemmermeerin tänäkin päivänä kuivana. Vapaalle maalle kaavoitettiin sitten teitä ja kyliä. Jos paikkaa kurkkii vaikka Google Mapsissa, näkyy, että alue on ihmisen tekemä - kaikki on kovin suoraviivaista. Kunnalla on myös pieni metsä, Haarlemmermeerse Bos (vrt aiempi tekstini Hollannin luonnosta eli "luonnosta") ja keinotekoinen pikkujärvi. Suurimmassa asuinkeskittymässä, Hoofddorpissa, on sitten koetettu leikitellä asemakaavalla - lähiöiden tiet kulkevat mutkitellen, lähinnä vain hankaloittaen kulkemista.

Näppärää kaavoitusta (lähde: Google Maps).

Myös Schipholin lentokenttä on Haarlemmermeerissä. Lienee maailman ainoa lentokenttä, joka sijaitsee järven pohjassa, Schiphol on 4 metriä merenpinnan alapuolella.

Kuivatus tietenkin vaikutti myös elinkeinoelämään - järvi poistua ja tilalle tuli viljelysmaata. Tällä oli myös vaikutuksena Spaarne-joen yli menevän sillan nimeämiseen. Entinen Kalasilta on nykyisin Maitosilta!

Melkbrug

Hyväntekeväisyyshepat

Viime viikonloppuna tallilla oli hyväntekeväisyyshapeninki. Oli toria ja kojua, musiikkia, kuulutuksia ja esityksiä.

Jotta tori saatiin mahtumaan piti hevosten aitauksia pienentää. Väitetään pakoeläimiksi ja rauhallisen preerian otuksiksi. Tällä tallilla kuitenkin siivotaan traktorilla ja trukilla ja lakaisukoneella, ajellaan kaivurilla ja ruohonleikkurilla ja lakaistaan lehtipuhaltimella. Ovat siis jo jonkinverran tottuneita, ja ihmeen rennosti ne pyykinarun takana taas seisoivat. Kuvien laatu (sommittelu) hieman heikko, siitä pahoittelut.

Ensin aitaus yksi.

Kuvassa näkyy kojuja, niiden takana antiikkitraktoreita ja niiden takana hevosia heinillä.

Tässä samat hevoset hieman lähempää, tosin eivät ole kuvissa, mutta ovat traktorien takana.

Jos tarkkaan katsoo, ruunikon hevosen jalan jatkeena on kepakko, josta kulkee pyykkinaru. Markkinat ovat selän takana. Hevosia ei paljon kiinnosta, eivätkä viitsi karatakaan.

Ja aitaus kaksi, pomppulinan vieressä.

Aitauksen varsinaiset tolpat etulalalla. Iso rakennus on maneesi.

Issikkakin tahtoisi pomppimaan? Vain pyykkinaru estää osallistumisen. Taustalla toriaukio.

Eikun paijaamaan.

Yhdessä vaiheessa näin, kuinka lapselta karkasi ilmapallo narun ali hevosten jalkoihin. Onneksi skidi ei juossut perään (taisi olla narua matalampi). Hevoset tuskin viitsivät ottaa askelta sivuun kun pallo hyökkäsi.

Laitan tallista myöhemmin vielä "oikean" esittelyn.

Mustapekkakeskustelu 1

Joulukuuhun on vielä kivasti aikaa, mutta jo nyt Mustapekkakeskustelu kuohuu.

Hollannin joulupukki on Sinterklaas (lienee sukua Santa Clausille). Hänen syntymäpäivänsä on 5.12 (perustuen vanhaan pyhimykseen) jona päivänä hän jakaa lahjoja lapsille. Pari viikkoa ennen ko päivämäärää hän saapuu höyrylaivalla, joka on suuri (lasten)tapahtuma Hollannissa. Vuosittain valitaan saapumiskaupunki, jonka juhlallisuudet (mm perinnelauluja) lähetetään suorana televisiossa, pormestari on paikalla jne. Lisäksi samana tai seuraavina päivinä Sinterklaas sapuu suurinpiirtein joka kylään ja kauppakeskukseen erikseen, minne isät ja äidit kuskaavat jälkikasvunsa sankoin joukoin.

Sinterklaasilla on punapainoitteinen puku ja valkoinen parta, eli muistuttaa jossain määrin Joulupukkia. Sitävastoin Sinterklaasin avustajat eivät  muistuat tonttuja pätkän vertaa. He ovat mustia neekeripalvelijoita.

Sinterklaas ja apurinsa. Lähde: Wikipedia

Apurien nimi on Zwarte Piet eli Mustapekka. Heidän asunsa muistuttaa keskiajan kuninkaita palvelleiden hovipoikien asuja, kasvot ovat mustat (mustataan, Mustapekkaa esittää yleensä valkoihoinen), huulet punaiset, korvissa kultakorut ja tukka kihara. Urpompi voisi kuvitella, että tässä viitataan mustien orjamenneisyyteen, tai vähintääkin luodaan mustan ihmisen karikatyyri.

Näin ei kuitenkaan ole, jos perinteen puolestapuhujia on uskominen. Kasvot ovat mustuneet apurin tullessa savupiipun kautta! (Ja tukka kihartui kuumudessa? Ja sukissa oli silikonipinta että pysyivät valkoisina?)

Ulkopuolisen (ulkomaalaisen) silmiin perinne on käsittämätön ja ajastaan jäänyt. Käytännössä, kun Mustapekat taas poukkoilevat kaupungilla, koen myötähäpeää. Hollantilaiset puolustelevat, että kysessä on lasten juhla. Eiväthän lapset edes tajua mitä rasismi tarkoittaa. (Eivät. Mutta mitäs sitten kun Emma 3vee tokaisee äidilleen, käytyään Sinterklaasin saapumista katsomassa ja nähdessään kotimatkalla mustan pikkupojan "Kato äiti, Mustapekka!" "Ei, kultaseni, se on naapurin Jamppa". Vaikka lapsi ei tosissaan rasistoisi, Sinterklaasaikoihin monia mustia lapsia kiusataan kutsutaan kouluissa Mustapekoiksi jne.)

Mustapekka ja Capelle aan den IJsselin pormestari 2013, Wikipedia / Wouter Engler

Mutta eihän lasten juhlaa saa pilata! Ja jos typerät ulkomaalaiset [turistit] järkyttyvät, pysykööt kotimaissaan. Tämä on Hollantilainen traditio, ja sellaisena pysyy (ja päälle pari tappouhkausta).

Onneksi viime vuosina puhaltavat uudet tuulet. Keskustelua en joka vuosi enemmän ja mm monet suuremmat kauppaketjut ovat jo poistaneet Mustapekan mainosmateriaaleistaan (tulos: facebook ylikuumeni). Suuri askel oikeaan suuntaan oli YK:n tuomitseva lausahdus viime vuoden elokuussa. Tällöin Goudan Sinterklaassapumisessa nähtiin mustien seassa jo juustopekkoja ja siirappivohvelikeksipekkoja, ja muuallakin maassa mm sateenkaaripekkoja (eli eri värisiä).

Vohvelipekka Goudassa 2015 Lähde: Volkskrant /ANP

Sinterklaasin matkattua kotimaahansa 6.12 on ollut hiljaista. Kunnes viime viikolla keskustelu taas alkoi, sillä johan joulukuu lähestyy (tulisi ensin edes kesä...). Ensimmäinen avaus oli jokavuotisten Sinterklaas-uutisten pääpekan näyttelijän lopettaminen. Kyseinen ohjelma on virallinen Pekkalinjaus ja lisäksi syksyn katsotuimpia lastenohjelmia (vrt television joulukalenteri). Vapaasti suomentaen AD:n nettijutsua: "Alan olla kyllästynyt jokavuotiseen keskusteluun, Mustapekan näytteleminen ei ole enää kivaa. 2014 ohjelmassa oli selkeästi uusia tuulia ja muutamalla Pekalla oli vain nokiviiruja kasvoissaan, mutta 2015 ohjelma oli taas vanhoilla linjoilla. Mielestäni ohjelmantekijän tulisi kuunnella yhä laajempaa vaatimusta muuttaa Pekan ulkonäkö".

Ja lauantaina lehdessä olikin etusivulla juttua 150 holskijulkkiksen allekirjoittamasta kirjeestä ohjelman tekijöille. Kirjeessä kysytään mm josko "monikulttuurinen yhteiskunta enää kestää moista stereotyyppistä kuvausta tummaihoisista".

HD 28.5.2016

Lehden mukaan kirjeen ajoitus on osuva, juuri samana päivänä tämän vuoden saapumispaikkakunnan - Maassluisin - pormestari oli ilmoittanut, että heidän kaupunkiinsa rantautuu mustia ja tummanruskeita Pekkoja. Ohjelmantuottajan reaktio seuraa tänään (maanantaina).

Omakohtaisesti voin vielä mainita työpaikkaruokailukeskustelun viime perjantaina. Tuli puhetta, että mustapekkakeskustelu on jo taas alkanut (hohhoijaa, sanoo Holski). Johon minä, että hyvä vaan, onhan se ihan luokaton traditio. Tuli turpiin. Ai jaa, sitten varmaan pitäisi eläinsuojelijoiden ryhtyä toimiin Joulupukin porojen puolesta, kääpiöapulaisista puhumattakaan. Kuka niiden asiaa ajaa?! Ja räkäiset naurut päälle. Tämä siis ihan asiallisen tason koulutuksen nauttineilta - ja paljon matkailleilta -  ihmisiltä.

Perinteen ainoa hyvä puoli: Sinterklaas ratsastaa valkoisella hevosella.

Schiedam 2009, Wikipedia / Sander van der Wel.

Tupla vai kuitti

Käväisin vast’ikään Suomessa. Siellä voi ostaa Tuplia, toisin kuin täällä (Suuri Puutos). Ja näemmä siellä saa paljon enemmän kuittejakin.

Mukanatuotu. Taustalla Haarlemin suurkirkko.

Nimittäin Hollannissa ruokakaupassa automaattinen kuitinprinttaus loppui jo vuosia sitten. Kaikki ketjut kysyvät kassalla erikseen, haluatko kuitin. Ja vain jos asiakas haluaa se tulostetaan. Säästyy paperia, mustetta, luontoa ja jätemääräkin vähenee.

Wilt u de bon?

Taidanpa laittaa palautetta konsonattikonserneille.

Saunassa ollaan alasti

Saunomisesta on riittänyt jo kahdesti juttua (linkit ekaan ja tokaan). Hollannissa on melko paljon yleisiä saunoja / kylpylöitä.

Haarlemin sauna.

Itse en ole sellaisessa käynyt, eikä ole kovin tarvettakaan. Sillä hollantilaiset ovat päätelleet, että saunassa ollaan alasti. Näin toki pitkälti onkin, mutta se, että yleisessä saunassa on yhteinen pukuhuone miehille ja naisille ja tiloissa hiihdellään sukupuolet sekaisin alasti, ei oikein ajatuksena kiehdo. Ilmeisesti hollantilaisille ei ole mainittu, että Suomessa sukupuoliseka-alastomuus useimmiten rajautuu perhapiiriin ja että yleisissä saunoissa - taikka vaikka talkooporukoiden saunavuoroissa - saunovat naiset ja miehen erikseen.

Kaikenlaista olisi tarjolla

Viva-lehden foorumilta löytyikin nimimerkki Rozalian ohjeita ensikertalaiselle: Alastiolo ei oikeasti ole niin paha juttu. En itsekään tykkää hiippailla turhaan alasti pitkin. Oikeasti puet kylpytakin yllesi ja mukana on iso pyyhe. Ensin mennään suihkuun, tällöin voit ripustaa kylpytakin lähelle. Kuivaamisen jälkeen sen voi vetää taas päälle. Kun sitten menet saunaan tai kylpyyn otat takin taas vasta siellä pois. Saunassa voit jopa olla pyyhkeen kanssa. Kaikken hankalimpia hetkiä ovat uima-altaasta tai porealtaasta poistuttaessa raput ylös. Odota silloin rauhassa, kunnes ketään ei ole liian lähellä. Ja pianhan siihen tottuu. Hyvää kylpyläpäivää!

Itse taidan jättää saunomiset suomenvierailujen varaan.