Luistimilla kävely

Jokaisessa kielessä on omia sanoja, joita ei voi muille kielille kääntää [yhtenä sanana]. Suomen kielestä ensimmäisenä tulee mieleen sisu, mutta google löytää myös sanat tarjeta tai kelirikko, puhumattakaan tsiljoonasta lunta tarkoittavasta sanasta.

Hollannin kielessäkin tällaisia tietenkin on, joista ensimmäisenä blogissa klunen [klyynen], luistimilla kävely. Sanakirja tarkentaa: luistimet alla rantaa myöten kävely. Kyllähän luistimilla satunnaisesti kävellään, vaikkapa pukukopista jäälle, mutta ei kait asialle nyt omaa verbiä tarvitse keksiä?

Luistelua Spaarne-joella vuonna 2012.

Hollannissa pakastaa satunnaisesti talvisin niin paljon, että kanavilla tai muilla vesistöillä voi luistella. Itse olen sen kokenut kaksi kertaa, 2009 ja 2012. Tänä talvenakin on ollut yritystä, ja vieraillessani Oostvaardersplassenilla oli myös ollut noin viikon ajan pikkupakkasta, joten kahvion takana luisteltiin. Jäällä oli jo vettä ja muutama plutausavantokin, mutta syvyyttä lätäköllä vain 40-50 cm eli hengenvaaraa ei ollut. (Seisoin hetken jäällä, mutta en kyllä olisi uskaltanut lähteä luistelemaan).

Ne kerrat kun on voinut tosissaan luistella olen tietenkin kaivanut kouluaikaiset kaunoluistimet naftaliinista ja eikun menoksi. Pääosa holskeista luistelee retki- tai kilpaluistimilla, kaunoluistimet tai hokkarit ovat poikkeuksia. Ensimmäistä kertaa menin jäälle pellon reunasta Noordwijkissä. Jätin luistinten suojat (80-luvun puukalikat!) ja kengät rantaan ja lähdin suhaamaan. Ihmettelin kyllä, miksi kaikilla oli suojat mukana käsissään.

Vesitekniikkansa myötä Hollanti on täynnä ojia ja kanavia, joten retkiluistelu on astetta urbaanimpaa kuin järven kiertäminen. Reitillä on nähtävyyksiä ja risteyksiä. Ja siltoja ja matalikkoja.

Tästä se lähti, 2009, kukkapeltoja ympäri.

Ja nämä sillat ja matalikot aiheuttavat klunen-verbin tarpeen. Sillä niiden kohdalla vesi voi olla - ja usein onkin - sula. Mutta kahden sillan väliä eestaas on tietenkin tylsää, joten siinä kohtaa noustaan maalle, kipitetään sulakohdan ohi ja matka voi jatkua. Eli kävellään luistimilla maata pitkin. Ja siksi ne suojatkin ovat mukana! Näin myös konttausta luistimet ilmassa, onneksi itse tajusin ottaa suojat mukaan kun lähdin 2009 seuraavana päivänä vähän reilummalle kierrokselle.

Niinpä, jos kertoo luistelureissustaan vaikkapa työkaverille voi vastakysymys helposti olla: jouduitko paljon klyynaamaan?

Matkalle voi osua kaikenlaisia esteitä.

Paikoitellen kävelyä helpottamaan oli jopa levitetty kumimattoja.

Kuvassa kumimattoa, jos tarkkaan katsoo.

Tällä vuoden 2009 luistelureissulla luistelin kait lähemmäs 20 km. Ja eksyin, lopulta kyselin per risteys ihmisiltä, misspäin moottoritie A9 on, autoni oli Uitgeestin liittymän läheisyydessä.

Autoni rivissä, taustalla moottoritien kaide. Ojaa myöten liikenteeseen.

Toivotaan, että joku talvi vielä onnistuisi, luistelu kanavia taikka pellonreunoja myöten on ylettömän mukavaa! Ja kun osaan ottaa suojat mukaan voin myös klyynata niin paljon kuin sielu sietää.