Maksaminen leikkirahalla

Usein jos menee musiikkiklubille tmv areenalle bändiä kuuntelemaan tai (hevos)urheilutapahtumaan raha ei kelpaa. Tarvitaa munttejä (lausutaan mynt) eli kolikoita. Vaihtoehtoisesti “rahaa” ladataan luottokortinomaiselle muoviläpyskälle.

Hinnat eivät ole euroissa.

Homma toimii siis niin, että ko konserttipaikalla / ratsastuskisoissa ostetaan rahalla ‘kolikoita’. Joko kassalta tai ihan vaihtoautomaatista. Ja näillä kolikoilla sitten kuitataan kaikki  ruoka-  & juomapuoli mitä ostaa tarvii.

Pienelläkirjoitetut säännöt

En tiedä mikä on syynä tähän. Ihan vaan myyjäpuolen helppous – ei tarvii vaihtorahakassaa taikka korttikonetta joka baaritiskille? Vai turvallisuus, että ei ole baarissa varastettavaa? Toisaalta kolikoiden myyntipisteen ryöstöhän toisi kerralla enemmän?

Sinänsä kolikkoilu voi olla ovela veto, kuulostaahan kaljan hintana yksi kolikko mukavan edukkaalta. Vaikka kolikon  arvo voi olla loppupeleissä jopa 4 euroa (olut on täällä aina 2,2-2,5 dl, eli n. puolikas vs Suomi).

Sitten jos kolikot loppuvat kesken on hankittava uusia. Ja lopussa yleensä saa hyvityksen käyttämättömistä. Yleensä, virallisesti konsertinjärjestäjä ei ole velvollinen lain puitteissa rahoja palauttamaan. Myyty tuote on kolikko ja vain postimyynnissä on laissa määritelty palautusoikeus.

Kolikonmyyntipiste. Edellisen kuvan listalla kolikon arvo oli 2,25 euroa, tässä 4. 

No, mikä tässä mättää? Jonotus tietenkin. Jonotus kolikkoja ostamaan, jonotus uudestaan ostamaan puolivälissä iltaa (jos arvio meni pieleen) ja varsinkin lopussa megapalautusjono. Tai vaihtoehtoisesti pakkonauttimen (ei jaksa jonottaa, juonpa vielä kokiksen). Ja alkuillasta pitää arvioida paljonko käyttää ja sitten ihmetellään tuleeko nautittua enemmän vai vähemmän kuin suunnitteli.

Jonotusta automaateille Heineken Music Hallissa (nyk Afas Live).

Monesti kolikot myös jäävät palauttamatta. Kelpaavathan ne toki ensi kerrallakin – jos sellainen tulee.

Vas Vogelenzangin kylämonitoimitalon kolikko. Kerran kävin katsomassa tallinpitäjän isän harrastelijanäytelmän. Kolikossa lukee: pysyvästi voimassa, ehkä joskus vielä sinne eksyn (tuskin). Oik Amstelveenin P60.

Itse käyn usein myös (viikolla) autolla konserteissa. Jolloin oikeastaan en tarvitsisi kuin kahvin. Mutta ensin pitää vaihtaa minimimäärä kolikoita (yleensä min vitosella), sitten ostaa kahvi ja sitten palata ja palauttaa sen 3 euron edestä loput. Pitäkööt kahvinsa.

Kerran ratsastuskisoissa en saanut edes vesipulloa ilman ns luottokorttia ja rahansiirtelyä. Seuraava luokka alkoi jo ja lopulta sain ruinattua joltain mainosständiltä pullon. Ensi kerralla omat eväät!

Ps. Pahoittelen huonoja kuvia, känny ei tykkää hämärästä (ja osa 'salaa' otettu).