Talliesittely 12: Manege Van Loon

Tämänkertaisen esittelyn kuva-aineisto on hieman vanhentunutta, muta jos internetlähteisiin on uskomista (lähinnä hollannin heppakeskustelau Bokt.nl) touhu ei ole muuksi muuttunut. Valitettavasti vietin ko paikassa viikonlopun talliporukassa, ja luuserina en viheltänyt (osaltani) peliä poikki heti alkuun. Ryhmäpaine tmv. Vuosi oli 2008, paikka Manege van Loon.

Ekan illan humma, KWPN/hollannintyöhevonen

Kyseessä on iso tallikompleksi, jolla on tunteja, leirejä, maastoilua, yöpymisiä oman hevosen kanssa tai ilman jne. Omia hevosia ja poneja lienee joku reilut 100 kpl, omaa kasvatustakin, paljon vuonisristeytyksiä kun oli vuonisori jonkun vuoden jne. Lähdin talliporukan mukaan, luvassa oli viikonloppu maastoilua uusissa maisemissa, isolla luontoalueella Loonse en Drunense Duinen. Juuri silloin ei ollut omaa (ehjää) hevosta ottaa mukaan, yhdellä tallilaisella oli oma ja loput vuokrasivat paikan päällä.

Lehmäparrenomaisesti syömässä

Tallilla hevoset olivat isossa laumassa yöt ja aamulla ne otettiin sisään ruokittavaksi ja tunneille / maastoihin. Perjantai-iltana ratsastimme parin tunnin tutustumismaaston. Sain työhevossekoituksen - jonka selkä oli pahasti auki hankautunut. Tämä ei ollut mikään ihme, eikä poikkeus, pääosalla oli selkä auki. Luulin moisten tapojen jääneen 80-luvulle.

Valkoiset karvat ovat lyöttymiä satulasta

Hevosten harjaus oli jotain ihan käsittämätöntä, oli vain ja ainoastaan muovisukia, toiset puhtaina vedessä ja käytetyt eli likaiset likoamassa toisessa saavissa. Harjaa siinä sitten.

Ja satulahuovat olivat paksukankaisia '"tyynyliinoja"joihin tungettiin olkea. Ihan oikeasti. Ja kun nyt kurkkasin Facebookia, niin sama meno jatkuu edelleen, alla kuva päiväyksellä 10.12.2017.

Taustalla aukinainen selkä

Joulukuu 2017, lähde Manege van Loon Facebook, alkup kuvassa oljet erottuvat paremmin,
mutta ainakin oik&vas hevosilla tyynyliinat.

Sen ensimmäisen illan ratsastin pahoilla mielin mutta en vaan kehdannut sanoa mitään. Kaikki muut olivat innoissaan, eivätkä huomanneet mitään (/ei kiinnostanut).

Seuraavana päivänä sain pienemmän ponin, se oli 5-vuotias ja selkä (vielä!) ehjä. Ok, ajattelin, kait tämä tästä. Koska poni voisi olla "villi" sitä juoksutettiin alle.

Maastoilimme noin 6 tunti ihan reippaalla vauhdilla, välissä 1h paussi.

Lähteissä

Tauolla hevoset seisoivat irti looseissa.

Kun tulimme 7 h kuluttua takaisin poni (edelleen 5v!) jatkoi tunnille ja juoksi vielä 2 tuntia. Seuraavana päivänä ei tarvinnut juoksuttaa, puhtia oli selvästi vähemmän.

Kyselin tietenkin matkalla hieman kauttarantain ryhmän vetäjältä (tallin työntekijältä) lyöttymistä. Hän ei ollut niitä huomannut... Siinä sivussa hän kuitenkin kertoi, että aika vastikään oli kuollut kaksi hevosta lannehalvaukseen*. Eihän se ihme ole, jos esim 8 tunnin työpäivän päälle tulee vapaa ja sitten pitäisi taas.

Sunnuntain maasto oli onneksi lyhyempi ja iltapäivällä vielä istuttiin porukalla loppurupattelemassa. Silloin vihdoin sain suuni auki ja hieman kyselin ihmisiltä mitä mieltä porukka oli hevosten hoidosta, lyöttymistä ja käyttömääristä. Oikeastaan kukaan ei ollut miettinyt / havainnoinut asiaa tarkemmin. Sanoin, että kaduin etten lähtenyt heti perjantaina ja minua taidettiin pitää ilonpilaajana.

Vetäjän hevosella oli tietenkin asialliset varusteet, lampaankarvapehmusteet ja kaikki.

Myöhemmin muutama sanoi tallilla, että puheissani oli totuuden siemen mutta kun siellä on niin kivaa. Sanoin, että minulla ei ollut kivaa kun mietin vain heppaparkoja, että en osaa nauttia toisten hankaumien kustannuksella.

Lähetin jopa kirjelmän paikallisella SRL:lle (KNHS), kuvilla höystettynä, että asiatonta toimintaa ja liikaa tunteja / pvä. Sain vastauksen, että talli täyttää vatimukset.

Ihan hienot maisemat

Vuotta myöhemmin tallinseinällä oli ilmoitus - kuka lähtee mukaan ihanalle viikonlopulle Manege van Loonissa? Tällöin kyllä pistin jonkunlaisen viidakkorumun pystyyn, eli puhuin uudestaan kaikille mukanaolijoille, eritoten lapun ripustajalle (jonka kanssa meni melkein tappeluksi, että miksi puutun hänen asioihin) mutta lopulta ja onneksi hanke kuivui kokoon ja sen jälkeen sellaista ei enää ainakaan minun nähden puuhasteltu.

Toivon, että jos joudun vastaavaan tilanteeseen toisen kerran, osoitan enemmän selkärankaa.

* Lannehalvaus on aineenvaihduntatatuti joka jäykistaa / hapottaa lihakset ja voi johta nopeaan kuolemaan munuaisten pettäessä. Tauti liittyy muunmuassa liikaan ruokintaan vapaapäivänä, hevosen elimistö ei saa poltettua energiaa vaan menee hapoille. Kun se otetaan vapaan jälkeisenä aamuna tallista se jäykistyy pahimmillaan muutamassa askeleessa. Hollanniksi syndrooman kansanomainen nimi on maanantaitauti, koska se entimuinoin iski useimmiten maanantaisin. Hevosilla työskenneltiin reippaasti pelloilla ma-la ja sunnuntaina oli vapaa, jolloin hevonen seisoi tallissa. Jotain samansuuntaista tapahtuu siis myös ylläolevassa tallissa.

ps. 200s teksti jo!