sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Koulukisat Hollannissa: Eroja vaatimuksissa ja arvosteluissa


Aloitin koulukisasarjan tämän vuoden toukokuussa ja tässä sarjan 5. ja viimeinen osa. Ilokseni havainnoin, että osa osista on jo melkein vanhentunut - Suomen uusissa, vuoden 2019 kisasäännöissä mahdollistetaan näemmä (lähde: Hevostalli.net ratsastus-osio) ratsastus ilman kannuksia ykkötasolla, ilman takkia kesäkuumalla ja ilman kankiakin saa mennä. Ts ainakin paikoin säännöt menevät samaan suuntaan kuin täällä jolloin erot vähenevät.

Linkki edellisiin osiin.

Tässä vikassa osassa kaivelen vielä hieman yksityiskohtia esille, asioita jotka toimivat täällä erilailla kuin Suomessa.

Ensinnäkin koko systeemin lähtökohta on, että alemmissa luokissa startataan nuorilla hevosilla. Onhan täällä Hollannissakin minunlaisia tätiratsastajia ja harrastelijoita, mutta varsinkin muuton jälkeen, täällä Brabantissa, osallistujalistalla on myös paljon kasvattajille hevosia ratsastavia jne kaupallistarkoituksia. Ja näille nuorille annetaan tilaa liikkua. Suomen radoilla siiirtymiset tapahtuvat kirjaimen kohdalla, Hollannissa B-tasolla laukannostoon on aikaa koko pääty: Välillä F-A-K laukannosto. On aikaa valmistella ja kuulostella paras hetki. (Radan kirjaimet ovat aina pitkän radan mukaan, keskilinjan päissä ovat A ja C). Muut siirtymiset tapahtuvat myös kirjainten välissä, esim lopputervehdukseen tullaan ravissa, A:n kohdalta keskihakaisijalle ja käännöksen jälkeen käyntiin, X ja G välissä seis ja tervehdys. Suomessa välillä käytetyillä FEI-radoilla on samaa meininkiä. Vasta M-tasolla on tarkkoja siirtymisisiä. Hollannissa ei myöskään koskaan ole arvostelukohtana ‘oikeiden teiden seuraaminen’.

Kuvan tasolla sentään siirrytään kirjaimen kohdalla.


Myös muut vaatimukset ovat alemmilla tasoilla helpompia (paperilla). Ensinnäkin keventää pitää B:ssä kaikki, L:ssä saa valita istuuko vai keventääkö ja M:ssä vasta istutaan. Ja sielläkin saa keventää lisäykset. Tämä kaikki jotta ei istu hevosen tiellä tai estä liikettä. On myös hevosystävällisempää (hevosen helpompi pitää selkä rentona). Käytännössä en ole pahemmin kymmeneen vuoteen jumputtanut harjoitusravissa, ja jokunen vuosi sitten kävin Suomessa yhden ratsastustunnin ja olinkin aika helisemässä, kun oli pakko istua.

Hän keventää. Taustalla esilukija (ks myöh).

Tasajaloin ei tarvitse pysähtyä ennen Z-tasoa. Alkutervehdys tulee vasta vaativissa – tälle on kaksi syytä. Ensinnäkin, ohjelmissa joissa on alku & lopputervehdys ja vielä kertaallen seis vaikkapa peruutuksen ohessa, pysähdys saa turhan suuren painoarvon (3x numero). Ja toisekseen, taas ne nuoret: mahdollisesti jännittynyttä hevosta on turhas kiusata seisottamalla heti alkuun. Aloitus on keskihalkaisijalla ja aika pian siihen saattaa tulla siirtyminen (sisään käynnissa, X-G välissä ravi), mutta seisoksia tarvitsee vasta lopussa.

Melkein.


No, mitä sitten tarvitsee tehdä? Esittää rento ja vetreä hevonen, joka ei vastustele ja on jalalla (impulssi). Suomessa suorittelin vanhusponini kanssa Helppo-Ata ja sujui ok. Ponille ei ollut liikettä mutta tekniset jutut (laukka-seis, takaosakännös jne) sujuivat presiis, joten pisteitä sai asiallisesti kerättyä. Hollannissa tie nousi B-tasolla melkein pystyyn. Tehtäviä ei ollut ympyrää kummempaa mutta liike, lennokkuus ja eteenpäinpyrkimys arvosteltiin. Jotka ponilta kaikki puuttuivat. Pari vuotta meni ennenkuin saatiin pisteet kasaan ja päästiin L2 asti ja siellä pisteiden keruu oli jo himpan helpompaa kun alkoi tulla edes väistöä ja peruutusta.


The vanhusponi. Joku saattaa tunnistaa Hevoshullusta 2000-luvun alkupuolelta.


Tähän rentouteen ja vetreyteen liittyy myös kaulan venytys, joka seuraa mukana vaativiin ohjelmiin asti. Tehtävässä hevoselle tulee antaa ohjaa (ravissa, keventäen) ja hevosen tulee hakea eteen-alas, eli olla rento ja selästä irti. Tavoite on, että hevosen turpa vajuu polven korkeudelle, ja tahti & tempo ei saa muuttua. Myös ohjien keruu arvostellaan erikseen, voihan hevonen venyä ok, mutta vastustella lyhennystä takaisin.

Venytystä Z2-tasolla. Tässä kaula / pää ei laske tarpeeksi, selkä ei kunnolla irti.
Tästä tulee hyvät pisteet - jos pää pysyy tasaisesti alhaalla, eikä kuvassa ole joku hetkellinen nykäisy.


Ns alakerran arvosteluissa onkin aina kaikki askellajit erikseen, käynti, ravi ja laukka. Lisäksi on viisi ratsastusteknistä kohtaa: 1. Impulssi ja työskentelytempo 2. suoruus, rentous ja kuolaintuntuma. 3. ratsastusosaaminen ja harmonia. 4. apujen vaikutus ja 5. ratsastajan istunta. B-tasolla on vielä arvostelukohta “Huoliteltu kokonaisuus”, eli onhan heppa puhdas ja kiiltääkö saappaat je onko letit napakat, johon harva tuomari kuitenkaan kiinnittää huomiota, siihen pläjäytetään lähes järjestään kaikille 7 ja sillä hyvä.

Olen itsekin kisannut valkoisella, ja koskaan en saa häntää kunnolla valkoiseksi, kuten kuvassa. Todennäköisesti koska tamma, joka pissii hännälleen. Kerran oli myös huomaustus - harmi, hevosta ei pesty. Keskellä talvea en todellakaan pese paksua talvikarvaa, ei kuivuisi ikinä.
Ps ko valkoinen on myynnissä.

Viimeinen havainto tässä kohtaa on esilukija. Kaikilla radoilla saa olla esilukija, vasta vaativissa jossain kohtaa saa lukea vain toisen radan ja vaikeissa pitää sentään pärjätä ilman. Itse tietenkin Suomessa ratsastin aina omillani ja sitä olen pitkälti jatkanut täälläkin, eipähän tarvitse vaivata ihmisiä, kun hyvin pärjää. Koen myös, että valmistelen tehtävät paremmin kun itse mietin mitä tulee seuraavaksi, sen sijaan että puksutan uraa ja kun huudetaan "B: käännös!"  tulee jonkinlainen ohjausrefleksi että hups vasemmalle piti mennä. Tietenkin hyvä esilukija toistaa monta kertaa ja ajoissa, mutta silti, osa keskittymisestä menee kuunteluun (ja pahimmillaan naapuriradan huutelija vielä sekoittaa pakkaa). Holskit eivät ole tottuneet oppimaan ratoja ulkoa ja välillä näkyykin väärinratsastuksia jos esilukija lukee liian myöhään tai ei esim kuulu kunnolla tuulen takia.

Esilukijan vaatetukselle ei onneksi ole vaatimuksia.

Esilukija ei saa lukea virallisesti mitään muuta kuin mitä paperissa lukee, mutta hieman myös säädetään. Esim jotkut hevoset tunnistavat sanan laukka, joten esilukija saattaa huutaa: C ja M välillä tiedätkyllämikä! Myös saattaa olla jotain viestejä sovittuna, esim yskäisy väärästä laukasta tai kevennyksestä.

Minulla on jokunen vanha video Suomesta ja ovathan ne kisat kivempia / rauhallisempia katsoa, kun taustalla soi klassinen muzak, holskivideoilla kun karjutaan estottomasti.

Esilukijalla on sanansa sanottavana.


Eli lyhyesti, kylmiltään Hollannin kisat kuulostavat helpoilta – on tilaa tehdä siirtyminen, saa keventää, on esilukija, ei tarvitse kannuksia, ei tarvitse kankia… Kuitenkin täällä painopiste on (liikkeen) laadussa, rentoudessa ja letkeydessä (askellajitkin, eli hevosen laatu, ovat arvostelukohta), harmoniassa ja irtonaisuudessa. Kaikki tönkkököpöt (vanhushepat, harrastetinkerit) jumittavat alatasoille ja pelkkä tekniikka ei riitä. Tietenkin korkeammilla tasoilla harmonia saattaa olla [ainakin kotiharjoittelussa] hakusessa, mutta perusta on kunnossa ja siltä pohjalta on ponnistettu yhdeksi Euroopan vahvimmista kouluratsastumaista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti