Kauris kaverina

Kuten jo mainitsin, paikallislehti pullisteli lomani aikan blogiaiheita. Kauriista oli parikin juttua.

Ensinnäkin, jo ennen lomaakin jossain bongaamani Berendiksi nimetty kauris esiintyi kertaalleen jopa etusivulla.

HD 8.9.2016

Bambi Berend on nimittäin asettunut kodiksi eräälle moottoriteiden reunustamella laitumelle. Ja niin hyvin kodiksi, että kaveeraa hevosten kanssa ja paras kaveri on ruuna Zepp. Alkuun Berend oli tietenkin arempi, mutta hiljaksiin se on kesyyntynyt ja seuraa ykköskaveriaan jopa tallille ja poukkoilee ratsastukentällä kuin varsa ikään.

Jonkinlainen huoli on bambin kohtalosta syksymmällä, kun hevoset siirtyvät talviteloille, joten on jo huudeltu metsänvartijoita sijoittamaan se muaalle. Mutta kuljetus tietenkin aiheuttaisi stressiä, kysessä on kuitenkin villi eläin. Joten toistaiseksi sen annetaan olla vaan. Ihan viime päivinä Berendiä ei ole lehdessä näkynyt. Ja kun itse kävin paikan päällä tarkoituksena hankkia kuvia blogiin en myöskään nähnyt sitä. Ties vaikka se olisikin jo itse keksinyt siirtyä kaltaistensa pariin.

HD 3.9.2016

Uutinen ylitti uutiskynnyksen laajemmaltikin, linkki videoon ranskalaisilta sivuilta - toivottavsti näkyy Suomessa, ainakin täällä näkyy.

Cajanuspäivitys

Kuten jo mainitsin käväisin lomalla. Loman aikana kotiin kertyi tietenkin pari viikkoa paikallislehteä, ja pitihän ne lukea, kun on kerta maksettukin. Ja kannatti, sillä joka toisessa oli blogi-asiaa.

Heti alkuun, loman ensimmäisenä maanantaina mainittiin Haarlemin tunnetuin suomalainen. Jätti Cajanuksesta kerroin jo helmikuussa, hän oli noin 2,5-metrinen ja asui viimeiset vuotensa Haarlemissa. Hänestä puuhastettaan jätti-oopperaa (huomaa osuva sanavalinta) ja näemmä valmistelukin on aika jättimäistä.

HD 29.8.2016

Nimittäin oopperaa on tarkoitus esittää maaliskuussa 2017 St. Bavo kirkossa mutta nyt jo treenataan täysillä. Ja viikonloppuna 11&12 syyskuuta oli Haarlemissa kuoropäivä (Korenlint) jolloin pääsi myös kuuntelemaan ensifiilistelyjä tulevasta. Oopperassa esiintyy 80-päinen kuoro ja kuoroviikonloppuna he esiintyivät Haarlemin Filharmoniassa.

St. Bavo 1300-luvulta

Lisäksi esitettiin tapahtumaa varten tehty Cajanus-laulu ja -runo (väittävät Cajanuksessakin olleen ruonoilijan vikaa. Kuinkas muutenkaan, me Eino Leinon kansa).

Tapahtumalla on nettisivutkin ja lippuja voi jo ostaa! Autan majoituksessa yms mielellään. Welkom.

Rantaelämää

Hollannin kesä oli koleahko (kuten aina) mutta suht kuiva. Kuitenkin loppukesä on yllättänyt, yht'äkkiä on ollut monta viikkoa lämmin, tänäänkin 30 astetta! Tosin, kesähän jatkuu 20.9 asti, joten mitäs tässä ihmettelemään. Itse olin Kreikassa lomalla syyskuun ekat viikot- melkein rahan tuhlausta kun kotonakin olisi voinut oleilla. Vai...?

Haarlem on tietenkin suhtkoht rannan tuntumassa, mutta aika harvoin uintimielessä rannalla tulee käytyä. Siellä tuulee aina, joten saa olla sen 30, että tarkenee, eikä Atlanttikaan ole ihan Välimeren lukemissa lämpötiloiltaan. Mutta keskiviikkona siis suuntasin sinne (Bloemendaal aan Zee), edellisestä uintirantakerrasta on vuosia. Menin pyörällä tietenkin, autoilla on aina jonoja, ja matkaa vain vajaa 10 km.

Olin paikalla aamupäivästä ja ranta on harmillisesti "väärinpäin" eli aurinko tulee selän takaa jos kurkkii merta. Rannalla on rantakuppiloita, jotka vuokraavat lepolasseja ja tuulensuojia. Aurinkovarjoja ei harrasteta (paitsi mitä porukka ottaa mukaan omia). Mutta ei siis mitään varjorivejä kuten etelän maissa.

Vaaleansiniset tuulensuojat vuokraversioita.

Tältä ei voi välttyä missään. Huomaa takana osa porukasta aurinkoon päin.

Koska kysessa on Hollanti, rannalla saa olla skarppina mihin suuntaan kuvaa.

Jos kuvaa etelään, siellä on Zandvoortin kylä ja (rumia) kerrostaloja.

Ja pohjoisessa Tata Steelin metallitehtaat / sulattamot.

Koko rannikko on paikallisten (myös kauempaa Hollannista) lisäksi myös saksalaisten suosiossa. Toki nyt alkaa olla loma-ajat takanapäin, mutta saksaa kuuli vielä. Paitsi paljon ihmisiä, rannalla oli kohtuullisesti muutakin liikennettä.

Joku pelastuskärry

Jäätelönmyyjä

Ja viimeisenä kalakioski. Holskit tykkäävät kalasta, tosin helpossa, "kalapuikkomaisessa" muodossa. Kipsa myykin kibbelingiä - pieniä friteerattuja kalapaloja - ja lekkerbekkiä, joka on isompi paneerattu file. Lisäksi silliä, joka Hollannissa on rasvasilliin verrattavissa - suolattu mutta muuten mauton. ja toki muitakin snackseja, lähinnä frittikamaa, esim calamarirenkaat. (Laitan kaloista / kalaruuista tarkemmin ruokasarja kalaosiossa aikanaan). Lisukkeeksi leipää, ranskalaisia tai salaattia.

Innolla jonoon. Kärry siirtyi 30 min välein muutama 100m eteenpäin ja
soitti sitten kelloa, että nukkuvatkin heräsivät kalaostoksille.

Iltapäivästä ranta täyttyi täyttymistään ja kotiinpäin polkiessa oli jo (seisova) jono vastassa. Mutta mukava oli pullikoida!

Very Special Moment - pilvetön taivas!

Taas suomibongauksia

Viime kierroksella mainittiin Homma ja Totta, nyt on vuorossa Juttu.

Juttu on oikeasti belgialainen, joten laajennetaan blogin rajausta nyt hieman. Juttu myy näemmä vaatteita, sälää ja lifestyleä. Kirjoitusasua on eksotiseerattu viivalla ensimmäisen u:n päällä. Nimen valinnasta löytyikin mukavasti juttua.

Kuvakappaus Kandesign.com blogista

Yllä nimittäin kerrotaan, että Juttu on suomalaista alkuperää ja lausutaan joetoe. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin, Hollannin oe lausutaan u. Ja että kysessä on juttu / tarina, anekdootti. Nykypäivän 'story telling' -markkinoinnissa moinen brandinnimi onkin varsinainen löytö!

Laitetaanpa samaan syssyyn vielä "epäonnistunut" suomibongaus. Kun olin juuri muuttanut tänne ja aloittelin ensimmäisiä virallisia ratsatuskisoja bongasin lähtölistalta Pielasen siskoksen, Romy ja Nikki. No, sepä hupaisaa ja heti verryttelyalueella etsin toisen käsiini, että mikä suomilinkki nimen takan lymyää?

Romy Pielanen ratsastaa nykyisin Prix St. George -tasolla ja pääsi paikallislehteen.
HD 22.6.2016

No, ei yhtään mikään, kunhan ovat nimeltään Pielanen. Väestörekisterikeskus sen vielä vahvistaa, Pielanen ei edes ole Suomessa esiintyvä nimi ollenkaan!

Täällä esiintyy (ainakin) yksi toinen -nen päätteinen nimi: Polanen. Hollantilaislähteet arvelevatkin näiden kahden olevan samaa maata ja alunperin kyseessä oli 1200-luvulla esiintynyt van Polen, eli 'Puolasta', nimi. Joka on aikojen saatossa muuntunut Polaseksi ja Pielaseksi.

Polanen muuten löytyy vrk:sta, Ei eläviä, alle viisi kuollutta. Maahanmuuttajia hollannista?

Hännättömät hepat

Hollannilla on oma työhevosrotu, joka on nimeltään Hollannin työhevonen. Tämä on malliltaan Suomenhevosta muhkeampi ja entimuinoin sillä tietenkin aurattiin peltoja yms. Ajeluun (paikasta toiseen siirtymiseen) oli sitten muita hevosia. Ilmeisesti hevosenpito oli Hollannissa silloin jo halvempaa kuin Suomessa – ja mikä ettei kun ei ole talvea. Useimmilla oli siis varaa pariin pokuun, kun Suomessa suomenhevonen veti sekä auran että kirkkovaunut.

Moisen muhkupokun häntäkin on muhkea ja pellolla työskennellessä se saattoi sotkeutua ohjiin. Jotta ohjaus ei häriintyisi hännät siis leikattiin pois, eli typistettiin.

Kuva kirjasta De glorietijd van het paard / Wouter Slob
Kuvannut Ir. Van Heemskerck Düker 

Suomenhevosia en ole koskaan kuullut typistettäneen, enkä nähnyt (vanhoissa) kuvissakaan. Nykyisin, jos ravuri huiskii liikaa, haitaten ohjausta, häntä kiinnitetään aisaan. Olisiko ongelma ratkaistu Suomessa jo ammoin niin (auroissa ei taida olla aisoja)? Tai sitten suomalaisilla oli aikaa setviä ohjat, tai osaamista, ettei sotkeutumista tapahtunut.

Jotain puuttuu

Typistetystä hännästä on hevoselle haittaa. Ei niinkään kommunikoinnissa, kuten koirilla, mutta hännällä on funktionsa ensinnäkin takapään ja sukuelinten suojana, sekä varsinkin kesäisin kärpästen ja paarmojen huiskintaan. Ilman häntää hevosen elo on taatusti epämukavampaa kuin hännällä.

Hevosia ei tietenkään enää vuosiin ole käytetty maatöissä, pl jossain näytösluontoisesti tai harrastuksena. Vuodesta 2001 häntien typistäminen onkin kielletty lailla.

Sakon paikka, kuva kesäkuulta 2016
(kaikki värikuvat ovat tuoreita ja itse hevosmarkkinoilla otettuja)

Pääosa muhkuharrastajista on kuitenkin 60+ väkeä. Ja heidän mielestä on hienoa, että hevonen on hännätön. Kun niin “on aina ollut”. Niinpä varsoja kärrätään rajan taa typistettäväksi. Enkä yllättyisi, jos tietyilla alueilla olisi (eläinlääkäri?)typistäjiä vielä navetan takana aktiivisena. Sitten vaan väitetään, että häntä jäi vahingossa oven väliin tai sai omituisen tulehduksen tai keksitään muu hyvä syy. Jos joku erehtyisi kysymään.

Vaikka eihän sitä kukaan kysele, varsinkaan työhevospiireissä. Työhevosten näyttelysäännöissä ei ole mainintaa  / kieltoa typistyksestä ja koska samat vanhat papat omistavat hevoset ja pyörittävät harrastusta 8-9/10 näyttelymenestyjästä on typistetty.

Näyttelyssä hännännysään saatetaan virittää koriste.
Näky ei edelleenkän ole kaunis

Satunnaisesti aihe pääsee otsikoihin (esim joku paikallisessa eduskunnasta (tweede kamer) kysyy aiheesta), mutta toistaiseksi muhkujen hännättömyys on edelleen ennemmin sääntö kuin poikkeus. Harmi muhkuja.

Onnellinen on hännällinen muhku

Ps. Huomasitko? Ensimmäisessä kuvasta puuttuvat hännän lisäksi myös aisat. Kulkupeli on ikivanhaa Hollantilaista perua, siitä seuraa tuotapikaa oma postauksensa.

Puissa on kirvoja

Puissa on kirvoja ja ne kakkivat. Jo yksi yö lehmuksen alla näkyy kalvona.

Vaalen auton etuikkuna "kimaltelee", pelleissäkin on muttei erotu kuvassa

Tummassa erottuu paremmin

Kirvojen kakki on tahmeaa, joten siihen tarttuu muukin roska. Se ei lähde edes lasinpesunesteellä ja pyyhkijöillä kunnolla, vaan ikkuna pitää pestä huoltoasemalla. Jos parkkipaikka osuu puiden alle (kuten esim kanavan reunassa melkein kaikki) auto pysyy puhtaana tasan 3 tuntia. Sitten erite alkaa jo erottua.

Kirvoja on mahdoton torjua, luontoystävälliset aineet eivät auta, kunnon myrkkyihin ei siisteyshaitan takia ryhdytä ja leppäkerttuarmeijakaan ei tänne asti ehtinyt.

Välillä kohdalle osuu isompaakin kakkijaa.

Onneksi oma autoni seisoo pääosan ajasta puuttomasti. Mutta joskus jos on täyttä on pakko laittaa puun alle, kyllä nyppii (autoni ei ole kuvissa).

Pesulle mars.

Talliesittely 5: Haagin keskustan talli

Hollannissa on useampia ihan kaupunkien keskustoissa sijaitsevia talleja. Tietenkin kuninkaalliset tallit, mutta myös jokunen ratsastuskoulu, itse tunnen 3 kpl, joista kaikista tulee esittely. Ensimmäisenä Haagin ‘s-Gravenhaagse Stadsrijschool. Den Haagin toinen (vanha) nimi on ‘s-Gravenhage ja stadsrijschool auennee ainakin ruotsia osaaville.

Googlesta napattu taas

Talli sijaitsee portin takan ja sillä on oma sisäpiha. Sisäpihalta on muutama ovi tallirakennukseen, lisäksi pihan reunalla on lantala, joka tyhjennetään viikoittain. Talli on on yli 200 vuotta vanha, eli rakennettu 1800-luvun alkupuolella, ja on Hollannin ensimmäinen siviilien ratsastukoulu (silloihan heppailu oli paljolti armeijan asia).

Tallin(pihan)sisäänkäynti kaupunkiaukion kulmassa, vihreä portti.

Piha

Tallilla asui nyt 12 ratsastukouluheppaa. Karsinoita oli enenmmän ja tallityttöjen mukana talvisin hevosiakin on enemmän, sillä silloin tunnit pyörivät täydellä teholla. Karsinat ovat kolmella käytävällä ja tilavia & valoisia. Hevosilla on myös mukavasti matalat laidat, eli kaveria yltää rapsuttelemaan kunnolla. Isommassa varastotilassa on sitten rojua autosta alkaen.

Yksi neljästä tallinkäytävästä (vanhassa vaunuhallissa)

Sama toiseen suuntaan

Rojuja, heinät ja oljet

Karsina varaston ohessa "aulassa"

Tarhoja ei tietenkään ole, eikä ulkokenttääkään. Hevoset pääsevät (kuulemma) päivittäin joksikin aikaa vapaaksi maneesiin. Toivotaan niin. Nettisivujen mukaan hevosilla ja poneilla myös maastoillaan. Sivujen mukaan lyhyt maasto lähimetsikköön (kartalla sen alku näkyy oik) on tunnin ja rannalle pääsee kolmen tunnin maastolla. Maastot ovat vain maneesin asiakkaille. Varmasti mukavaa vaihtelua hevosilla ja poneille, että pääsevät välillä uloskin!

Toinen käytävä, väliköstä käynti maneesiin

Solariumikin

Maneesista (ratsastushallista) sanotaan, että se on samaa sarjaa kuin kuninkaallisten tallien maneesi ja aikanaan poikeuksellaisen korkea, harjakorkeus on 14 metriä. Tätä “sarjaa” on 3 kpl Hollannissa, sanotaan, että inspiroituneet Wienin Espanjalaisesta ratsastuskoulusta. Kolmas on Amsterdamissa ja käyn se joku pvä kuvaamassa blogiin kanssa. Ratsatustuntikuva on otettu tallin kahviosta, joka on kakkoskerroksessa.

Maalaukset 1900-luvun alusta

Tuttua ratsastuskoulumeininkiä

Tallilla pyöri parhaillaan lasten ponitunti ja touhu oli tutun näköistä jumittavine poneineen. Osatossa mentiin, ehkä toive oli, että vetoapu pitää koko letkan liikenteessä. Huomio kiinnittyi yhden ponin kuolaimettomiin suitsiin, taitavat olla ratsastuskouluilla vielä aika harvinaisia. Lopussa satula otettiin pois ja humputeltiin ilman. Kaikilla oppilailla oli myös turvaliivi.

Kävin ko tallilla saman päivänä kuin kuninkaallisilla (2 kärpästä jne). Parkkihallin sisäänajo oli kaoottinen ja siinä odotellessa yht’äkkiä takavasemmalta pyyhälsi liehutukkafriisi korkein polvennostoin reippaalla ravilla ohi. Niin reippaalla, etten ehtinyt ottaa kuvaa. Katukiveyksellä, selässä nainen ilman kypärää. Kuninkaallisilla talleilla kysyin, oliko heiltä. No ei tietty yllätys, ettei ollut. Tiesivät kyllä, kenestä oli kyse.

Huolestunut katse (ja pitkä harja)

 Nimittäin ratsikoulun perimmäisessä nurkassa oli yksi isompi boksi ulkoluukulla. Ja siellä stressaastunut friisi, joka kiersi kehää karsinassaan. Kaikki ratsastuskouluhepat olivat hyvin lunkeja, joten arvelin heti yksityiseksi (liian villi). Ja niin olikin, tallinpitäjän tutun hevonen. Jolla oli aiemmin päivällä ratsastettu. Hevosparka.

Kolmas tallinkäytävä ja friisi. Toivottavasti on

rauhallisempi, kun muissa karsinoissa kavereita.

Noin muuten hevoset olivat ok:n näköisiä, yksi vanhempi hieman heikossa hapessa (paksu jalka) mutta rentoja ja tyytyväisen oloisia.