Hevosmarkkinat 2

Kerroin keväällä jo yöllisistä kukkamarkkinoista, mutta Hollannissa on perinteisesti myyty myös hevosia öisin. Kesällä esitellyt pikkumarkkinat alkavat aamukuudelta, mutta yön läpi olevat jo puoliltaöin. Hevosia tuodaan yön mittaan paikalle ja aamun valjetessa kaikki paremmat hevoset on jo myyty. *Varoitus: paljon kuvia*

Tee-se-itse riimu

Yöllä on vielä tilaa

Shire(?)-varsa

Rautiasta ponia

Mustaa ponia

Friisivarsoja

Tietenkin luulisi, jos hevosia on reilut 1000, että markkinapaikka on joku isompi ruohokenttä tai parkkipaikka. Vaan ei suinkaan, markkinat ovat keskellä kaupunkia!

Hepsut katsovat olohuoneeseen

Joka sorttin kaviokkaita.

Hevoset kahdessa rivissä. vaälissä kävelykuja. Tosin varsat / ponit puikkivat narun ali.

Kävin sekä viime, että tänä vuonna Hedelin markkinoilla. Ne ovat Zuidlarenin kanssa Hollannin suurimmat. Hevosia sinne tuodaan reilut 1000, tänä vuonna 1235, 68 enemmän kuin viime vuonna. Pikkumarkkinoilla hevosista maksetaan, että ne tuodaan paikalle. Isommilla kauppa oikeasti käy ja hevosen tuomisesta täytyy maksaa. Summa on toki nimellinen, 4 euroa.

Kuvassa vähän joka kokoa. Huomaan varsan tee-se-itse-riimu. 

Sedät kertyvät ihmettelemään esittelyä.

Isommille hevoskauppiaille varataan paikat, irtohevoset sitten tungetaan sopivaan väliin. Oriit yritetään pitää erillään. Yöllä tilaa on vielä, sekä hevosten lisäämiseen, että liikkumiseen. Päivän valjettua touhu menee tupeksinnaksi. Myydyillä hevosilla lukee kirjain pyllyllä, jotta ei tarvii kysellä turhaan.

Sinne vaan väliin.

Myytyjä.

Kirjava on ori, hyvin mahtuu (ja pelkkä riimu).

Tungosta päivänvalossa.

Yöllä hevosten arvostelu on tietenkin vaikeampaa, ja näinkin ihmisiä taskulamppujen kanssa.

Espanjarekvisiittaa. Vasemmanpuoleiselle epäsopivat suitset
ja kankikuolaimet jotka voisivat tarttua mihin vaan kiinni, esim kaverin riimuun.

Perinteinen letitys villalangalla.

Hän on hypännyt narun yli.

Sopivan ahdasta.

Markkinoilla hinta on halpa, tosin paikallisessa hevoskeskustelussa valitettiin turhan kovista hinnoista:

600 euroa shetlanninponivarsasta.
Toisesta pyydettiin 250 ja sekin on palstan mukaan liikaa (erit orivarsasta, jotka ovat ongelmajätettä kun ruunaus maksaa jo enemmän kuin ponin arvo on).
2500 Gelderlandin (isovaunuhevonen) varsasta
2 kpl  2,5v vaunuhevosta 5500 yht
1100 tinker
2 pikkuwelshiä 1000 yht
Ajettu ja ratsastettu opetettu 7v vuonistamma 2000 euroa.

Parivaljakko, pyynti 5500 yht.

Noin 1100 / kpl

Cremello ja kimo, tonnilla molemmat.

Tuosta vuoniksesta sitten joku sanoi, että eihän 2000 nyt ole paha noilla spekseillä? No, ei ole, mutta markkinoilla on. Sillä ei ole mitään mahdolisuuksia todentaa väitteitä, ei ole eläinläkärintarkastusta jne. On vain uskottava myyjää, joka puhuu totta - tai sitten ei. Virallisesti kaikilla pitää olla paperit, mutta näemmä niitäkin voi hieman säätää. Esim ko keskustelussa ostaja valittaa ostaneensa paperilla 13 vuotiaan ponin, joka paljastuikin noin 21-vuotiaaksi. "Aina kannattaa katsoa hampaat" tulee vastine. Yllättäen myyjän antama puhelinnumero ei toimi.

Hammastsek.

Kääpiökasvuinen poni

Ja viime vuonna samaisella palstalla oli ikävä tapaus. Bongasin hevosen itsekin markkinoilta, ja ihmettelin mitä siistin näköinen, paperillinen Connemaratamma siellä tekee. Nopeastihan sille löytyi ostaja ja onnellinen omistaja hyppäsi heti selkään. Hevonen vielä eläinlääkärintarkastettiin, kaikki hyvin ja omistaja alkoi iloisesti ratsastella. Vaan niinpä tamma alkoi tuotapikaa ontua ja tammikuussa kävi ilmi, että jänne oli ollut lähes katkipoikki. Levolla saatu myyntikuntoon, mutta eihän hevosesta ollut enää kivuttomaan elämään, ja se lopetettiin helmikuun alussa.

Sparky viime vuoden markkinoilla.

Toki markkinoilta voi löytää toimiviakin hevosia, mutta silloin on lähinnä katseltava nuoria, ei vielä ratsastettuja (rikottuja), taikka pikkuponeja, joita ei urheiluun käytetäkään. On myös jonkinverran ihmisiä jotka ostavat markkinoilta raakileen, harjaavat ja siistivät sen ja myyvät parhaimmillaan jo viikoissa (voitolla) eteenpäin. Myyjät ovat pitkälti vanhempaa sukupolvea - vanhan kansanperinten vaalijoita - ja he eivät mitää netti-ilmoittalua harrasta. Tarkka silmä voi poimia helmen ja tienata sillä.

Denekampin markkinoilta 1984 2-vuotiaana ostettu Superponini.

Pilkkumuuli (jostain syystä ajeltu) ei tahdo.

Markkinoiden ohessa pyörii tivoli ja yöllä paikalla on myös humalahakuista porukkaa. Onneksi touhu on entisajoista rauhoittunut, myös järjestyjksenvalvojia, poliiseja ja eri eläinsuojeluryhmittymiä pyörii paikalla tarpeeksi, ettei mene käsirysyn - tai hevosten kiusaamisen - puolelle.

Taustalla tivoli.

Varustemyyntiä.

Pienempi muuli.

Kauppaa käydään pitkälti myös vanhanajan kädenläpsimismalliin: myyjä sanoo, käsi auki kämmenpuoli ylöspäin "1000". Ostaja läpsäisee kättä kämmenellä "800!" ja jää odottamaan käsi auki kämmenpuoli ylöspäin. Vuorotellen läpsitään hintaa eestaas kunnes jompikumpi ottaa läpsyn sijaan kättä päälle ja kauppa on sovittu.

Hän esittelemään ryhtyy: "kiltti heppa!".

"Tietä! Tietä!"

Käsikauppaa.

Useimmilla vanhemman polven edustajilla - taikka tosimarkkinaväellä - on myös kävelykeppi mukana, jonka avulla esim voi tehdä tiiviseen hevosriviin tilaa. Mieluummin tökkii hevosen pyllyä sopivalta etäisyydeltä kun änkee suoraan väliin. En ole nähnyt kepeillä lyötävän, mutta mm ravuutuksessa saatetaan toki kevyesti hutkia.

Sedällä keppi käsivarrella. Ja luotto heppoihin, ettei kahvi läiky.

Menehän siitä!

Riimunnaruja lukolla näkyy vähän, hevoset ovat kiinni narunpätkillä ja mahd tiukkaan, ei millään turvallisuusvetosolmuilla. Olennaisinta on, ettei kukaan pääse irti, ja jos joku keksii lähteä vetämään (vetopaniikki), sitäkin voi hutkaista pyllylle, jolloin hypähtää eteen ja paniikki on ohi. Kaatumisiakaan en ole nähnyt kuin pari, paikalletuodessa sätkineitä puolivillejä. Vaikka liukkaalla seisovatkin. Paikoin tosin oli jonkinverran erimielisyyksiä, tarpeen mukaan hevosia sitten siirreltiin.

Irti. Myöhemmin hevosella oli riimu, mutta edelleen irti. Ei voi sitoa?

Tuplakiinnitys.

Isoheppa potkii lisätilaa.

Tuplariimu ja paalinaruvahvistus. Kauppiaalla numerolaput.

Nykyisin markkinoilla on heinää ja vettä tarjolla. Osa tuo mukaan myös olkia tai purua, vaikka kyllä katu on päivän valjetessa lähinnä umpeenkakittu. Jonkinverran on myös vientiä, lähteissä näin sekä Englannin, Belgian, että Saksan rekisterissä olevia autoja. Olletikin loppuaamupäivästä on myös pikkaisen keräilyeriä eli osa ei-myydyistä mennee teuraaksi, pitkälti Belgiaan. Viennille onkin oma aukio ja lakisääteinen eläinlääkärintarkastus / matkustusasiakirjat kuntoon.

Vettä ja heinää.

Viritelmiä.

Sieni?

Markkinat ovat Hollannin maaseudun ja pikkukylien huvitus, mikä näkyy myös kuljetuskalutossa vs mitä esim oman (kaupunkilaisen, hyvin toimeentulevan) asuinalueen ratsastuskilpailuissa näkyy. Ihan puhtaita karja-autoja eikä kovin tuoretta vuosimallia. Aiemmin mainitussa keskustelussa kaksi henkilöä myös mainitsee trailerivarkauden - olivat tuleet hevosia katsomaan, ehkä ostamaan, niin markkinoilla pyörimisen aikana oli auton perästä viety traileri.

Karva-aasi ja PRE rinnan.

Myyty.

Mahtuu monta heppaa.

Linkissä viime vuoden markkinoilta väkertämäni video. Videolla mm. sama myyjäpoitsu ratsastelee kuin ylläolevissa kuvissa, ja näkyy tivoliefekti kunnolla.

Markkinat käsitteenä aiheuttavat hevosille varmasti stressiä. Toisaalta kukaan ei ole yksin ja joukossa hevonen rauhoittuu. Ylilyöntejä en käsittelyssä nähnyt, toki touhu on ronskia. Ja ehkä pari-kolme selvästi huonokuntoisen näköistä, mutta lihavuus oli suurempi ongelma kuin laihuus. Eläinsuojelujärjestöt ajavat markkinoiden alasajoa, mutta tuskin lopetus on vielä lähivuosina näköpiirissä.

Lihava.

Haukottelu voi olla stressin oire.

Normaali Amsterdamin Vesitaso

Hollannin vedenhallinnasta olen kirjoittanut jo muutamaan kertaan. On ojia, kanavia, pumppuja ja sulkuja. Jotta veden tasoja voidaan mitata on tietenkin oltava jonkinlainen nollapiste. Koska vesimeininki on ollut Hollannissa historiallisestikin merkittävää on (Wikipedian mukaan) ensimmäinen Amsterdamin nollapiste määritelty jo 1684. Vaikka yleensä puhutaan mitoista 'merenpinnan' ylä/alapuolella todellisuudessa mitattu taso on nousuveden taso syyskuiden 1683 ja 1684 välillä.

Sittemmin tasoa on pari kertaa säädelty ja 1885 taso sai nimen N.A.P., Normaal Amsterdams Peil eli Normaali Amsterdamin Taso. Maanpinnan ja veden korkeuksia seurataan 35.000 korkeusmerkillä, ja tasoa säädetään tarpeen mukaan. Jo 1800-luvulla Preussi (nyk Saksa) otti Amsterdamin mitan käyttöön ja sittemmin se laajeni Euroopan laajuiseksi.

Tasoa seurataan joka puolella, alla mittatikku tallin takana olevassa ojassa.

Vesi on vajaa 220 cm NAP:n yläpuolella (+)

NAP on (Wikipedian mukaan) jo vuodesta 1973 Suomessakin käytössä. Suomen nykyinen valtakunnallinen korkeusjärjestelmä, N2000, Perustuu myös siihen, lainaan dokumentista N2000 valtakunnallinen korkeusjärjestelmä: Eurooppalaisen paikkatiedon yhteiskäytön edistämisen yhtenä tavoitteena on ollut 1990-luvulta alkaen luoda yhteinen korkeusjärjestelmä Eurooppaan. N2000 on sen suomalainen realisaatio. N2000-järjestelmän lähtöarvo saatiin pohjoismaisena yhteistyönä Itämeren ympäri tehdystä vaaitusverkkojen tasoituksesta. Lähtötaso on yhteiseurooppalaisissa korkeusjärjestelmissä käytetty Amsterdamin nollapiste NAP. Laskujen tuloksena saatiin Metsähovin observatoriossa Kirkkonummella olevalle kiintopisteelle PP2000 korkeusarvo.

Laskettelua meren pinnalla

Koska mitta ei todellisuudessa ole merenpinnan perustaso vaan nousuveden, tämä tarkoittaa, että oikeasti kaikki mitat ovat aavistuksen korkeampia. Tämän sivuston mukaan Itämeren vuoksi/luode -ero on noin 30 cm. Jos "oikea" merenpinnan tason on näiden kahden välissä, voi korkeuksiin lisätä täydet 15 cm. Niinpä Tiirismaa ei ole 222,6 metriä merenpinnasta mitattuna vaan 222,75! Tämä tuo aivan uutta näkökulmaa 80-luvun lasketteluelämyksiin ko nyppylällä.

Hautajaiset

Kuoleman sattuessa Hollanin laki määrää, että hautaus / kremaatio on suoritettava 6 työpäivän kuluessa. Varsinkin odottamattoman kuoleman sattuessa (liikenneonnettomuuss esim), 6 päivää on todellä lyhyt aika järjestää kaikki tarvittava. Monissa työehtosopimuksissa onkin säädetty palkallinen vapaa kuolemasta hautajasiin lähiomaisen kuoltua.

Kleverlaanin hautausmaa, Haarlem

Osin tämän "kiireen" takia on olemassa jo aiemmin kerrottuja hautausvakuutuksia. Vakuutus on myös tapa antaa huolet toisten hoidettavaiksi, vakututusyhtiöillä on sopimukset hautausurakoitsijoiden kanssa ja omaisten ei tarvitse kuin valita rasti-ruutuun -menetelmällä halutut paketin osat (vakuutusuumman puitteissa).

Ineke haudattiin viidessä päivässä.

Ruumiinvalvojaiset / esillelaitto on yleinen osa hautajaisvalmisteluja. Ruumis laitetaan esille joko kotona tai (nykyisin, usemmiten) hautaustoimiston tiloissa. Tarpeen mukaan sängyn / laverin alle asennetaan kylmälaite. Hautajaiskutsuissa sekä kuolinilmoituksessa sitten ilmoitetaan osoite ja vierailuajat (jäähyväisten jättö sekä surunvalittelut). Ylläolevassa ilmoiteuksessa kerrotaan vainajan olevan kotonaan, mutta että ei sovi vierailla.

Jacoballe voi jättää jäähyväiset hänen huoneessaan hoitokodissa (ts. ruumis on esillelaitettu).
Edesmeni tiistaina, hautajaiset olivat seuraavan viikon maanantaina.

Hautajaiskutsuille on oma postinkantonsa, ne kun eivät voi jäädä pariksi päiväksi matkalle.

Itse hautajaistilaisuus on sitten joko krematorion tai hautausmaan tiloissa. Yleensä saleja on ko hautauskeskuksissa useampia ja touhu on melko liukuhihnamaista. Varattu aika voi olla lyhymmillään 45 min ja sitten pukkaa jo seuraava porukka sisään. Ei-kirkollisissa hautajisissa hautausurakoitsijan seremoniamestari aloittaa tilaisuuden, jonka jälkeen lähimmäiset pitävät muutaman puheen ja päälle juodaan kahvit (1 kuppi, enempää ei ehdi, ja yleensä seisten). Kirkkohautajaiset muistuttavat sitten hieman enemmän Suomen mallia.

Kaunis ympäristö hautuumaalla.

Pääosa nähdäkseni on ei-kirkollisia, ja myös kuvissa näkyvä Kleverlaanin hautausmaa on "yleinen", kirkkoon tai kirkottomuuteen katsomatta. En itse asiassa bongannut yhtäkään kristinuskon ristiä. Yhden Daavidin tähden näin - ja yhden Buddha-patsaan, mutta se ei välttämättä  liity suoranaisesti vainajan uskontoon.

Kivien sijaan lasia

Koska aikataulu on mikä on hautajaisia on paljon myös viikolla ja yleensä niihin pääsee hyvin piipahtamaan myös työpäivän ohessa. Toki varsinaisen seremonian jälkeen on usein jatketaan muistelua jossain kahvilassa tmv tiloissa.

Kun isäni oli kuollut ja ilmannuin "normaalisti" töihin työkaverini ihmettelivätkin, etten ollut lentänyt samointein Suomeen. Ei ollut tarvis, hautajaiset olivat lähes 6 viikkoa myöhemmin. En tiedä kuinka iloisa työnantaja olisi ollut, jos olisin vaatinut TES:sin mukaiset vapaat...

Jos etsii tiettyä hautaa voi mennä inforuudulle, hakea nimellä ja printata kartan.

Toisaalta tuollainen viikossa hautaan -meininki tuntuu aika hurjalta. Ihmiset jäävätkin monesti hautajaisten jälkeen aikalailla tyhjän päälle. On ollut hulinaa eikä aikaa surra ja sitten onkin kaikki ohi ja pudotaan mustaan aukkoon. Lakiteksti ei kerro, miksi aika on määritelty noin lyhyeksi.

Talliesittely 6: Hevosten vanhainkoti

Hollannin kuuluisin hevosten vanhainkoti on Soestissa, Stichting De Paardenkamp - hevosleirisäätiö - perustettiin jo 1962. Talli toimii pitkälti vapaehtoisvoimin ja rahoittuu lahjoituksilla (sitä ei tueta kunnan tmv puolelta).Paikan päällä on myös hevostarvikkeiden kirpputori. Tallilla voi vierailla päivittäin ja lisäksi järjestetään avointen ovien päiviä ja muitakin aktiviteettja, lähinnä lapsille. Esim hevosenharjauspäiviä tai syntymäpäiväjuhlia. Hevosilla ei tietenkään enää ratsasteta.

Ikähepat rivissä.

Kauppa ja Brenno synt. 1987

Entisten asukkaiden nimikyltit tallessa.

Welsh Tinka -82.

Tallilla on 120 paikkaa, tänä vuonna hevosia on kuollut 17 kpl. Jos hevosen halua vanhainkotiin, tulee siitä luopua, eli omistajuus siirtyy säätiölle. Jotta pääsee jonotuslistalle tulee säätiötä tukea, minimituki on 15 euroa vuodessa. Muita tallimaksuja ei ole, sittenkään kun hevonen jo tallilla asuu. Jonotuslistalla on 800 hevosta ja lista on toistaiseksi kiinni (jos vaihtuvuus on luokkaa 25 hevosta /vuosi hevosia on jonossa 32 vuodeksi).

Tallin vanhin, puolalainen puoliverinen.

Heinät tarjoillaa silputtuna. Vanhoilla hevosilla on usein kulunut hammaskalusto.

Arabi Charlon ja Islanninhevonen Arossi, molemmat -91.

Muita tukijoita on reilut 4000 kpl, eli tallin varat kerätän 5000 lahjoittajalta ja lisää saadaan muina lahjoituksina, perintöinä tai omien varainkeruutapahtumien kautta. Jos kaikki 5000 lahjoittaisivat vain 15e/vuosi rahaa tulisi nopeasti laskettuna reilut 50 euroa / kk / heppa. Olletikin noin tupla on ainakin tarpeen, halvimmillan tallivuokrat ovat satasen luokkaa mutta vanhoille tulee enemmän eläinlääkärinkuluja ja erikoisrehuja ja lisäksi sijainti suht keskellä Hollantia on kalliimpi kuin Friisinmaan perukat esimerkiksi.

Kartalla näkyvät eri toimipisteet.

Gagelgatin takapihaa ja laitumia.

Tallilla on 3 toimipaikkaa. Vosseveld on vuodesta 1965 päätalli, jolla on 65 karsinapaikkaa ja jolla seisovat eniten hoitoa vaativat hevoset. Lisäksi siellä on varustekauppa ja pienempiä laitumia sekä tarhoja. Gagelgatin maatilalla (säätiön omistuksessa vuodesta 2012) on laitumia,  sekä mm näyttelytila, juhlatiloja ja pieni maatilakauppa oman kasvimaan tuotteille. Viimeinen maatila, Birkhoeve, on säätiöllä vuodesta 2004 ja siellä on neljä pihattoa joihin sopii noin 15 hevosta (per pihatto). Valitettavasti en ehtinyt käydä siellä paikan päällä. Lisäksi päätien varrella on useampia laitumia.

Siistiä oli, maalit kunnossa yms. Hoefwin -88.

Vosseveldin tarhoja ja laitumia.

NF-t Moulay -86, ruunikon tietoja en löydä sivuilta.

Alunperin säätiö pystytettiin työhevosille, esimerkiksi vanhin tallissa asunut poni, Elsje (1927-1977 eli 50 v!) veti aikoinaan hevosraitiovaunua Amsterdamissa. Nykyhepat ovat pääosin ykstyisomistuksessa olleita, vaikka mahtuu sekaan muutama poliisiheppakin. Tässä linkissä vielä muutama kiva kuva vanhusten keväisestä laitumellelaskusta.

Vaivihkaa aloittivat sitten kuitenkin

Yhdessä viimeisimmistä kaurispostauksista pohdin, millainen ihmisryntäys dyyneille syntyy kun ammuskelu alkaa. No, ei syntynyt, ammuskelu on alkanut marraskuun alussa muina miehinä ja nyt lehti vain kirjoittaa, että dyyninhoitajien facebokissa on kommenttia aiheesta.

Nimittäin ammuskelu tietenkin tapahtuu päiväsaikaan, ja yhtälailla dyyneillä poukkoilee ihmisiä päiväsaikaan. Tietenkin kävijät huomioidan ja yritetään metsästää huomaamattomasti, mutta Hollanti on ahdas maa joten väkisinkin tapahtuma välillä bongataan. "Kävelin dyyneillä 14:29 niin ampuivat tuosta vaan ison kauriin nenäni edestä ja raahasivat sen sarvista sivummalle" kirjoittaa yksikin järkyttynyt kulkija.

HD 8.11.2016

Päivittäin (paitsi viikonloppuna) 2 valtuutettua metsänvartijaa metsästää lähinnä naaraita, sillä niitä ampumalla lisääntyminen rajoittuu eniten. Tavoite on ampua noin 80/viikko maaliskuun loppuun asti (eli , jos tavoite pitää, yhteensä reilut 1600 kpl!). Ruhot menevät Amsterdamilaiselle riistakauppiaalle ja eteenpäin lihakaupoille, ravintoloille ja jopa ruoka-avustuksiin.