Haarlemin ympäristössä, missä aiemmin asuin, ei pahemmin ketunmetsästelty. Koska ei ole tilaa. Mutta harrastus elää suht vahvana maaseutuhollannissa ja oikeastaan jossain päin on joka viikko jokin jahti.
Tietenkään enää ei jahdata aitoa kettua, vaan reitti laitetaan etukäteen hajuvanalla jota koirat seuraavat. Kuitenkin metsästys-sana herättää senverran antipatioita, että touhua ei kovin avoimesti mainosteta. Eli ei ollenkaan. Koska ei haluta mielensoittajia tai muuta somekohua. Lisäksi touhu on toki elitististä klubeineen, ei sinne tavan tallaajan tarvitse päästä kurkkimaan. Vaikka oikeasti vastaanotto olikin harvinaisen lämmin.
Niinpä olen jo kahtena talvena missannut kaikki lähialueen tapahtumat. Tänä vuonna olin sitten hieman skarpimpi ja kampasin internetin joulun alla. Lopulta löysin
yhden hyvin suppean tiedon ja päiväyksen. Kun tutkin pitemmälle löysin pari vuotta vanhan Face-tapahtuman samasta aiheesta, joten päättelin: Metsästys alkaa klo 12, kokoonnutaan klo 11. (Esimerkiksi tämän metsästyksen järjestäjällä Triple B Hunt:illa ei ole kotisivuja tai facea ollenkaan).
Koska pistelevät pitkin metsiä päätin mennä pyörällä. Sillähän sitten vaikka vähän oikaisen, helpommin kuin autolla. Ja jos olen ajoissa paikalla voin urkkia reittiä ja laittaa osoitteita muistiin.
Jos olen ajoissa. Aamu vastusti, lähdin aivan liian myöhään ja oli vastatuuli ja eksyinkin (tai en ainakaan päässyt suorinta tietä). Toivoin olevani paikalla klo 11:45 nyt edes mutta kellon lähetessä kahtatoista meinasin jo kääntyä ympäri: jos havainnoin vain katoavan hevonhännän, niin olkoot.
Ilahduinkin suuresti, kun vihdoin kaarsin pihaan ja näin hevoset vielä trailereissa. Lopulta klo 12 olikin tosiaan vasta kokoontumisaika, joten onneksi en ollut perillä aiemmin - taikka kääntynyt.
Vetoautokanta jo hieman kertoi, ettei ihan Lappeen paikallisraveissa oltu. Bongasin pihalta pari henkilöä ja aloitin heti kyselyn mm reitistä. Kävi ilmi, että porukan lähdettyä perään lähtee saattoauto ja sen perässä muut seuraajat letkassa. Saattoauton mukana pääsee sitten eri paikkoihin katselemaan.
 |
| Taustalla minun menopelini. |
Lisäksi luulin, että ketunmetsästys menisi suurinpiirtein seuraavasti: Hevoset lähtevät koirien perässä metsään, juoksevat 2-3h ja palaavat ja sitten seuraa illallinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan homma on jaettu palasiin, run:eihin (englannin run = juoksu). Yleensä koko matka on noin 20 km ja se on jaettu 3-4 osaan. Osasyynä (tai ehkä pääsyynä) jakoon ovat koirat. Ne eivät tuntikaupalla juokse vaan tarvitsevat tauon ja juotavaa.
 |
| Koira näyttää aina surulliselta kalterien takana. Vaikka tässä tuskin syytä huoleen. |
Ennen metsästystä (ja varmaan jälkeenkin) kaikki olivat pukeutuneet tweediin, ja naisilla täydet meikit huulipunineen. Erään vanhemman naisen silmämeikki olisi käynyt drag queenillekin. Parkkipaikka oli suht autio ja porukka tungeksi baarissa. Uskaltauduin sisään mutta menin kyllä peränurkkaan havainnoimaan tilannetta. Valitettevasti en kehdannut ottaa kuvaa, mutta vaatetus oli suurinpiirteiin kuten kuvassa alla, keltaista liiviä myöten. Miehillä hieman erilainen, mutta tweediä siis kaikilla. Siinä istuksiessa tulikin sitten jo tarjotin ohi ja olisin noin vain saanut napata paremman väen snacksin. Kieltäydyin (koska lihaa, paikallinen lihiksenomainen eli worstenbroodje). Mene ja tiedä olisiko kahvinkin saanut tapahtuman piikkiin.
 |
| Keltainen liivi ja tweed takki oli kaikilla naisilla. |
Eli nyt tarvitsee enää saada selville osoitteet, sillä ihan auton perässä en pysy mankeleineni.
Jatkuu...
Ps. Tämä on siis Hollannin kopio Englannin metsästyksistä. En tiedä miten siellä on esim run:it, raportoin tässä tietenkin vain näkemääni.