Afsluitdijk

Kun Hollantia on tehty on kuivattu paljon maata, on vallitettu, padottu ja ja pumppailtu. Vähä vähältä maa muodostui, mutta aina jäi jännittäviä isompia vesialueita yli, jotka uhkasivat koko systeemiä. Haarlemin järven kuivatuksesta 1800-luvulla on jo oma juttunsa, mutta vielä sitäkin isompi uhka oli Zuiderzee. Pikaseen en löytänyt tälle suomennosta, mutta suoraan käännettynä Etelänmeri. Tämä vaihtarina pohjoisemmalle vedelle, Pohjanmerelle.

Lähde

Kuvassa yllä Zuiderzee vuonna 1852. Silloin jo osa Hollantia oli kuivatettua maata ja moinen iso vesialue ei ollut kätevä. Vuoden 1916 myrskyjen ja tulvien jälkeen hallitus päätti rakentaa padot ja vallin, jolla merestä tehtii järvi.

E22 kulkee vallin päällä. Lähde Google maps.

Rakentaminen ei ollut mikään ihan ripeä projekti, varsinkin kun siihen aikaan ei tietenkään ollut tietokoneita yms mallinnustekniikoita. Patovallia rekennettiin 1920-32 ja syyskuussa -33 se avattiin autoille. Autotie kulkee matalammalla osiolla, valli itsessään on korkeampi joten valitettavasti ei pääse nauttimana molemminpuolista meri/järvinäköalasta.

Pohjoinen, eli meri, vasemmalla

Valli on reilut 30 kilometriä pitkä. Jonkiverran siinä näkyy pyörälijöitä (pyörätie on erikseen, ajotien pohjoispuolella). Luulisi, että on tylsää polkea 30 km suoraa tietä. Ja yleensä kovassa tuulessa.

Toiseen suuntaan. Puolivälissä on näköalapaikka ja silta tien yli.

Vallin molemmissa päissä on sulut ja nostosillat. Veden erottaminen merestä teki alueesta sisäveden, sen nimi onkin IJsselmeer eli IJsselinjärvi ja Etelänmeri on mennyttä. (IJ on hollannissa ns yksi kirjain, myös mm sanaristikoissa, siksi molemmat isolla). 

Lorenz-sulut vallin itäpäässä

Odottelin nostosiltaa, oli aikaa kuvailla.

Veden muuttuminen muutti tietenkin myös kalakantaa, joten paljon kalastajia jäi ilman elinkeinoa. Aika pian padon valmistuttua alettiin vielä kuivattelemaan maa-alueita, ja nykyinen IJsselmeer on noin puolet Zuiderzeestä (vrt kartat yllä).

Kun kävin dijkillä, kesäkuussa, siellä oli ihan käsittämätön määrä
jotain ötököitä. Yök. Portaat ylikulkusillalle.

Vallin meren (pohjoisen) puoleinen reuna.

Näköalatorni, sen juurella pikku kuppila

70-luvulla IJsselmeeriin rakennettiin vielä toinenkin valli, Houtribdijk, joka yhdisti viimeisimmän kuivatusalueen, Flevolandin maakunnan, Pohjois-Hollannin maakuntaan (tämäkin näkyy ylläolevassa Google maps-kuvassa). Tarkoitus oli sen jälkeen kuivattaa vielä lisää ex-merestä, mutta toistaiseksi suunnitelma on hyllytetty.

Ruokasarja: Leipä

Ruokaan olen muutaman kerran viitannut, mutta siitähän riittää ihan omaan juttusarjaan asti. Osin innoituksena tälle oli Helsingin Sanomien kolumni, joka vahvistaa sen, minkä jo tiesin – Suomessa on kaupoissa laajempi valikoima kuin esim täällä Hollannissa. Siksipä matkustankin muutaman kerran vuodessa rajan taa Saksaan ostamaan tuotteita, mitä täältä ei saa. Päiväyksistä riippuen sitten ladotaan muutaman kuukauden (näkkileipä, tee, kahvi), parin kuukauden (juusto) tai vajaan kuukauden (jugurtti) varastot. Ja joulusuklaat!

Aloitetaan ruokasarja leivällä. Miksi ostan näkkileipää Saksasta? Siksi, että Hollannista ei sellaista asiallisessa muodossa saa. Ja miksen osta pehmeää, tuoretta leipää? No, koska se on vielä heikommassa jamassa kuin näkkäri.

Siivuleivät rivissä. Bakkersambacht = leipurinkäsityö. Jep jep.

Tottakai ymmärrän, että täältä ei ruisleipää saa. Mutta ei myöskään rapeakuorista hiivaleipää tai asiallista patonkia. Pääosa Hollannin leivästä on muoviin pakattua ja valmiiksi siivutettua. Sitä voi säilyttää viikon-pari ja se maistuu korkeintaan hieman pölyisemmältä. Siinä on useimmiten yli kymmenen ainesosaa ja vaikka pääosa jotenkuten liittyy leipään (esim vehnän gluteeni (eikö jauhoissa ollut tarpeeksi?) tai hirssi), niin lähes jokaisessa leivässä on myös sokeria (tai dekstroosia) ja jonkinlaista öljyä (palmu-, rypsi-).  Ja mitä aromi tekee leivässä? Entä lupiini? Oma näkemykseni on – ja Suomessa tämä luojan kiitos pitkälti toteutuu – että ainesosia saisi olla noin 4: jauho, vesi, suola ja hiiva. Ja toki moniviljaleivissä hieman enemmän. Ja ruisleivissä taikinajuuri.

"Tummaa" leipää, 16 ainesosaa, sokeri, öljy ja lupiini mm.

Moniviljaleipä, "viljoina" mm lupiini, pellava, maissi ja kurpitsansiemen (ja toki oikeitakin).

Vähähiilarinen vetää pohjat: 24 ainesosaa

Härkäpapujauhoa, sokeria, emulgaattoreita, öljyä

Niinpä luen Hollannissa etikettejä tarkkaan ja raakkaan kaikki 10-20-ainesosaiset armotta pois, Yleensä halpisleivät ovat parhaita, pääsee 5-7 ainesosalla. Hollantilaiset heittävät pääosan leivästään pakkaseen ja ottavat sitten siivuja tarpeen mukana esille.  Tämän tavan olen toki omaksunut itsekin, siivutettu leipä on helppo sulattaa siivu-pari kerrallaan ja voi ostaa kerralla isomman pakkauksen. Käytän pehmeätä leipää vain eväsleipiin, näkkäri kun ei juuston & margariinin kanssa puolta päivää toimi.

Halpis graham, tässäkin toki öljyä ja mallasta

Halpis vaalea leipä. Jauho vesi suola hiiva - ja öljy.

Nämä pehmeät leivät ovat sitten noin muuten pelkkää ilmaa. Jos sen päälle istuu se litistyy täysin – tosin se myös pomppaa ylös & ennalleen tosta vaan. Tiejyränkestäviä. 

Osa leivästä myydään "tuoreina" kaupoissa joissa on paistopiste. Näihin leipä-aihiot tuodaan pakastettuina ja esipaistettuina ja ne vain viimeistellään kaupassa. Niinpä "tuore" leipä voi olla viikkojen ikäistä. (Totuuden nimessä sama pätenee Suomen paistopisteisiin). Paistetut limput sitten viipaloidaan viipalointikoneessa. Viipaloimatonta leipää saa, jos erikseen pyytää, Hyllyssä sitä ei ole koskaan.

Viipaloimattomia tiskin takana

Yksi inhoimmista lisäaineista on jauhonparanne, E920. Sitä uutetaan hanhensulista – mutta myös ihmishiuksista. Kyseessä on aminohappojohdanne, jonka teollinen valmistus sulista / hiuksista on halvempaa kuin synteettisesti. Se lisää jauhon leipoutuvuutta teollisessa tuotannossa – ja muuttaa leivän purukumimaiseksi, jos sitä alkaa tosissaan maistella. Onneksi sitä näkyy nykyisin vähemmän - ehkä aiheeseen liityneen tv-ohjelman ja kohun myötä.

Lopuksi Tekniikan Maailman kestotesti

Ostin leivän nimeltä Hieno täysjyväleipä (hieno viitannee hienoon jauhantaan).

Täysjyväleiväksi aikas... ilmavaa.

Ainekset: Täysjyväjauho (mikä vilja??), vesi, hiiva, vehnägluteeni, dekstroosi (=sokeria)
emulgointiaine, sokeri (paahdettu), mallasjauho, härkäpapujauho, suola.

Testi alkaa - pinotaan leivän päälle pari heppakirjaa.

Aika littanaksi meni

Otetaan kirjat pois ja kuvataan 10 min kuluttua

OK, ehkä 10% kapeni

Viimeisenä grillipihtitesti, jonka leipä reputtaa sujuvasti. Ihan sama miten päin siivun pihteihin laittaa (ja testasin monta siivua), napakkaa seisokkia ei saa aikaiseksi.

Lerppuleipä

Suomessa joku Fazun/Vaasan vehnäpaahtis laskettaneen höttöleipiin. Silti olen melko varma, että molemmilla on - paitsi siistimpi ainesosaluettelo - myös kohtuulliset mahikset läpäistä grillipihtitesti hyvin arvosanoin. Kokeilkaapa?

Tämän luettuasi, ei liene ihme, että suhtaudun hyvin varauksella Hollannin leiväntuotantoon.

Ps. Tuli niin paljon tekstiä, että palaan näkkileipään seuraavassa jaksossa.

Vasara autossa

Vettähän täällä Hollannissa piisaa. Välillä tipahtaa hevonen tai lehmä ojaan, satunnaisesti ihminen (eritoten huppeloituneet turistit Amsterdamissa) ja välillä sinne päädytään autoineen päivineen.

Muista ohjata oikealle!

Osa kanavista on kunnolla syviä, jotta niitä pääsee sekä proomuilla että purjeveneillä. Esim. ylläolevassa kuvassa vettä on 3-4m, eikä mitään estettä tien ja veden välissä. Sinne jos eksyy auton kanssa on hengenmeno lähellä. Siksipä autoihin on monesti asennettu vasara. 

Auton upotessa veden paine on liian vahva, ovea ei saa auki. Ikkunan rikottua sen kautta pääsee ulos. Tai vesi pääsee sisään, paine tasantuu ja oven saa auki (tässä kohtaa kehotetaan haukkaamaan reippaasti ilmaa, ovi aukeaa vasta auton täytyttyä). Jos lasit ovat laminoitua turvalasia, ne eivät välttämättä hajoa vasarallakaan. Silloin kannattaa yrittää rikkoa vielä sivu- tai takaikkuna. Yleensä vasarassa on myös turvavyöleikkuri.

Autoni vasara

Vuosittain noin 750 autoa päätyy veteen, mikä johtaa noin 60 kuolemaan. Netistä löytyykin useampia “mitä tehdä kun...” -nettisivuja, ja jopa opasvideo. Ykkösvihje: laita kaikki valot päälle, ulko- ja sisä. Tällöin avustajat löytävät auton helpommin veden alta, ja itse näet mitä teet. Lisäksi neuvotaan mm kuinka turvavyön saa auki jos auto on katollaan (laita jalat kojelautaa vasten ja tue toisella kädellä kattoon, jotta et roiku vöissä. Toisella kädellä avataan vyön lukitus). Sivuilla on myös mm linkkejä autopurkamoille, jonne autoa voi tarjota ostettavaksi, kun se on nostettu taas kuiville.

Kohdissa 1:25 ja 2:45 ainakin pulikoidaan, video VID:ltä eli liikenneinformaatiopalvelulta Youtubesta.

Turvallista matkaa!

Olympiarenkaat

Yuri van Gelder sitten lähettiin olympialaisista kotiin. Ilahtui hän, kun pääsi renkaiden finaaliin ja lähti baanalle. On aiempaa taustaa ja ongelmia kokaiinia myöten.

Kuvaajan nimeä ei lähdetiedoissa; skysports.com (/Google)

Oli sitten liesussa läpi yön ja saapui majapaikkaan 06 aamulla. Ilmeisesti tyttöystäväkin oli paikanpäällä, olletikin niillä main yöpynyt. Aamulla skippasi aamujumpan ja muutenkin kömpi ihmisten ilmoille vasta klo 3 iltapäivällä. Ei käy, tykkäsi valmentaja, "ilmiantoi" olympiajoukkueenjohdolle ja Yuri sai menolipun kotimaahan.

Finaali olisi ollut vasta 9 päivän kuluttua, joten juhlinta ei missään tapauksessa riskeerannut osallistumista/kisakuntoa noin muuten. Mutta säännöt on sääntöjä, sanoo lautakunta, alkoholia ei nautita paria annosta enempää ja varsinkaan ei seikkailla olympiakylän ulkopuolella yötä myöten.

Oluenpanija Grolsch tästä sitten riemastui ja heti oli facebookissa mainos selkeällä viittauksella Yuriin. Että josko alkoholittomalla olisi päässyt vielä kisaamaan.

Aika tiukka linja ja nyt kyllä pohditaan hieman valmentajankin valintaa ilmoittaa tapaus. Yurikin kovasti väittää juoneensa vain 4-5 olutta. Että sen kerran kun olympialaisissa on ja mitalitsäänssitkin?

No tehty mikä tehty ja Yuri on jo jokusen päivän Hollannin kamaralla. Suomen säännöistä en tiedä, mutta epäilisin, että ainakaan entisaikoina jotain Masahiirtä tai Rätyä ei paljon säännöt pidelleet?

Dijk ja Polder

Johan tässä on reilut puoli vuotta bloggailtu, joten on aika selventää pari peruskäsitettä: dijk ja polder. Nämä kun ovat Hollannin vesitaiston tukipilarit.

Dijk on valli(tus), polder on – no näemmä polderi.

Alunperin Hollantia ei melkein ollut, allaolevassa kuvassa näkyy miltä Hollanti näytti kauansitten.

Lähde: Canonvanoverijssel.nl, kartan vuosiluku ei tiedossa.

Voi melkein puhua saaristosta, ja sitten korkeampi maaharjanne, jonka päälle rakennettu kaupunkien jana: Alkmaar – Haarlem – Leiden. Tältä pohjalta maata alettiin rakentamaan ja valli (dijk) oli pumppujen kanssa toiminnan ydin. Hiljaksiin vallitettiin – ensin kaupungin ympärille ja sitten pätkä kerallaan pitemmälle. Niinpä laitimmaisten edelleen toimivien suojavallien lisäksi pitkin poikin lojuu vielä vanhoja – nyt kuivalle maalle joutuneita - valleja. Niitä ei tietenkään ole purettu, jos tulva iskisi jokainen valli on paikallaan.

Pyöräreiteille yms tienvarsille on pystytetty dijkeistä infotauluja.

Spaarndammerdijk infotaulusta on vanha valli, jonka molemmin puolin on
nyt kuivaa. Pellot, talot jne ovat vallia alempana. Entimuinoin kuvassa oikealla velloi vesi.

Myrskyn tapahtuessa laitimmaisia valleja sitten seurataan, etteivät aallot hakkaa niitä rikki. Ja tarpeen mukana käytetään hiekkasäkkejä tmv varotoimia. Onneksi todelliseeen seurantaan johtavia myskyjä on vain noin kerran vuodessa.

Monesti vallin päällä kulkee kävely- tai pyörätie ja autotie on vähän alempana. Tämä tarkoittaa, että monesti autoillaan vedenpinnan alapuolella.

Auto vedenpinnan alapuolella. Rehottavat pientareet hieman haittaavat kuvateknisesti.

Ja tottakai talot ovat myös alempana. Välillä aika ahtaastikin.

Kakkoskäsite on sitten polder. Polder tarkoittaa kuivatettua maata ja Wikipedia antaa sille napakan suomenkielisen nimen polderi. Esim koko Haarlemmemeer on polderia, mutta sen lisäksi huomattava osa Hollantia, käytännössä kaikki vallien sisäpuolinen maa-alue. Ja koska polder on merenpinnan alapuolella sitä vahditaan pumpuilla ja säädellään ojilla (ks myös Ojat on rajat).

Vesiputous ei ole pelkkä sisustuselementti tai puutarhan kaunistus,
vaan liittyy vesihuoltoon ja vedenpintojen tasoihin.

Ojia on valtavasti, mikä näkyy jo ylläolevan infotaulun kuvasta (kaikki siniset viivat). Ohessa pala samaa aluetta Google mapsista. Jokaisen suorakaiteen ympäri kulkee vesi.

Ojien lisäksi isompaakin kanavaa piisaa, joka johtaa välillä huimiin tilanteisiin.

Ratsastuskisojen taustalla painaltaa risteilylaiva.

Veden tasot siis vaihtelevat, allaolevassa kuvassa Haarlemin järven polderin reuna, järveä kiertävä kanava Ringvaart ja pumppuasema. Ja kanavavallin molemmin puolin kaksitasovesi.

Vesi oikealla on alempana.

Jos dijkit antaisivat periksi polderit täyttyisivät vedellä. Allaolevan kartan lähde on infrastruktuuri- ja ympäristöministeriö ja siinä kuvataan alueita, jotka voisivat kärsiä tulvassa. Kuvassa kaikki suojavarustelut olisivat pettäneet yhtäaikaa.

Vallien lisäksi Hollannin poldereita suojaavat isommat vesi-insinööriset ratkaisut kuten padot ja sulut. Näihin palaan kunhan ehdin valokuvailemaan. Ja tietenkin pääosaa länsirannikosta suojaavat dyynit. Nekin kärsivät myrskyissä, joiden jälkeen hiekkaa taas siirrellään puskutraktoreilla paikoilleen.

Onneksi itse asun Haarlemissa, vanhassakaupungissa eli harjanteen päällä ja kakkoskerroksessa. Ei hätäpäivää (-kö?).

Ylpeä Keijo

Tänään on Gay Pride-kanaaliparaatipäivä. Blogin iloksi täytynee mennä joku vuosi katsomaan/kuvaamaan, mutta tänä vuonna en ole maisemissa.

Hollantihan on edelläkävijä homo/lesbosuvaitsevaisuudessa ja Amsterdam kuuluisa vilkkaasta ‘gay-scenestä’. Paraati ajelee kanavilla vuodesta 1996, eli tänä vuonna on 20-v juhlavuosi.

Kuva netistä, Nu.nl ja kuvan ottanut ANP kuvatoimisto 2015

Suvaitsevaisuus on suurta koko maassa ja sateenkaarilippuja näkyy sekä poliisiasemilla että kirkontorneissa. Paraatissa on veneitä sekä yrityksiltä että yhteisöiltä. Monet yritykset myös keksivät kaupallisia jippoja aiheen ympärille. Tässä pari esimerkkiä:

HEMA on Hollannissa käsite. Kyseessä on tavarataloketju, joka myy suht pienessä tilassa (ko “tavaratalot” ovat yleensä yksikerroksisia, joskus kaksi-) kaikenlaista kotiin: lakanoita, pyyhkeitä, keittiötarvikkeita, vaatteita (lähinnä perus- eli alusvaatteita, sukkia, lastenvaatteita, ei niinkään muotia), verhoja, pyörätarvikkeita, pattereita, lamppuja, sälää ja krääsää. Lisäksi jonkinverran ruokaa, leipomo-osasto on kuuluisa ja eritoten HEMAn savumakkara (rookworst) on joka holskin “mitä kaipaan ulkomailla”-listalla. Leivonnaisista kuuluisin on tompouce, kaksikerroksinen lehtitaikinaleivos kermahyhmällä. 

Hema keksi sitten tehdä t-paitoja Priden ympärille, ikoneistaan savumakkarasta ja tompoucesta. Ne menevät kuumille kiville ja lisää piti printata hetioitis. Tompouce lausutaan tompus. Naispuolinen kissa on poes joka myös lausutaan pus (oe on u). Ja tällä ‘pus’silla on vastaava tuplamerkitys kuin englannin pussyllä, joten aika käypäset kuvat.

Kelpaa patsastella paatissa.

Vastaavasti suurin supermarketketju, Albert Heijn (nimetty perustajan mukaan) nimesi väliaikaisesti  Amsterdamin keskustan pikkukauppansa Ah to go:sta Ah to Gay:ksi. Kahvikuppikin printattu, hieno.

Kuva Ah:n lehdstötiedotteesta (linkki yllä)

Alkuviikosta bongasin myös hauskan rakennusfirman, LGB-rakennus. Tokko liittyy Prideen mitenkään ja ehkä nimi on keksitty jo aikaa ennen LGBT-käsitettä, mutta kannattaisi varmaan virittää sinnekin sateenkaarilippu viikonlopuksi!

Huono kuva ja sataakin vielä.

Kettujuttuja

Olen jo aiemmin kertonut Hollanin luonnosta ("luonnosta") ja maininnut, että eritoten Amsterdamin vesijohtodyyneillä oleilevien kauriiden meninki on pikemminkin eläintarhaan verrattavissa kuin luonnoneläimiin. Niinpä ko alueella otetut kauriskuvat eivät kelpaa luontokuvafoorumeille.

Sama koskee kettuja. Ne eivät tokikaan ole niin paha maanvaiva kuin kauriit, niitä ei ole alunperin istutettu luontoon ja ne eivät lisäännyt mitenkään villisti. Mutta ne ovat söpöjä ja niistä on kiva ottaa "luonto"kuvia. Niinpä jo vuosia sitten ko dyyneille muodostui tunnettu ketunkuvauspaikka, jossa kettuja ruokittiin ja sitten saatiin kivoja nahistelukuvia.

HD 3.8.2016, kuvaajat ja kettu ruokailemassa

Joista siis myöskään mikään omanarvontuntoinen luontokuvafoorumi ei ilahdu. Esimerkiksi tässä erään kuvaajan blogi - ja hän on sitä mieltä, että tästä juurkin villieläinkuvauksessa on kyse - houkutellaanhan karhujakin haaskoilla jne!

Kuva yo blogista, Robert van Brug

Viime viikolla ketut esiintyivät moneen otteeseen paikallislehdessä. Ruokinnan myötä ne kesyyntyvät ja viikko alkoi maanantaisella jutulla ketusta joka oli purrut miestä jalkaan. "Se haisteli jalkaani ja ajattelin ensin huvittuneena, että ehkä se kohta nuolee sitä".

HD 26.7.2016, otsikko: Ketut eivät ole niin söpöjä ja paijattavia kuin miltä näyttävät.

Pari päivää myöhemmin oli maininta, että ko kettu oli jäänyt auton alle. Ja kovasti kovisteltiin, että kettuja ei tulisi ruokkia. Varsinkaan maapähkinävoileivillä.

HD 28.7.2016, Nälkäinen kettu iskee useammin

Perjantain lehdessä olikin sitten jo kettu isosti etusivulla. Kerrotaan, että IJmuidenin rannalla pyörii sisaruspari ruoan perässä. Taas varoitellaa, että ei sovi ruokkia, koska talvella kesämökit (siirtomökit kuvan taustalla) katoavat ja sitten kettu ei enää osaakaan metsästää.

HD 29.7.2016

Tiistain 2.8 lehteen ehti yleisönosastonkirjoituskin aiheesta. Että ketut ovat maanvaiva ja syövät lokkienkin munat. Että ampua pitäisi.Selvä!

Je eilen olikin jo koko aukeaman juttu (josta kuva valokuvaajista ylempänä) jossa varoitellaan ruokkimasta mitään eläimiä dyyneillä / luonnossa. Ihmiset tunkevat eläimiin kaikkea pitsasta voileipiin (ts ruokkivat itse itselleen mukaanotetuilla eväillä) ja kauriita on avuliaasti talviruokittu mm. koiran raksuilla. Eräälläkin luontoalueella "villi"konikit seisovat pyörätien laidalla norkoilemassa nameja. Vastaavasti eläimiä lähestytään aivan liikaa, ihmiset saattavat jopa laittaa muksunsa makoilevan maisemointikarvalehmän viereen kuvattavaksi.

Pidetään ketut kettuina!