Normaali Amsterdamin Vesitaso

Hollannin vedenhallinnasta olen kirjoittanut jo muutamaan kertaan. On ojia, kanavia, pumppuja ja sulkuja. Jotta veden tasoja voidaan mitata on tietenkin oltava jonkinlainen nollapiste. Koska vesimeininki on ollut Hollannissa historiallisestikin merkittävää on (Wikipedian mukaan) ensimmäinen Amsterdamin nollapiste määritelty jo 1684. Vaikka yleensä puhutaan mitoista 'merenpinnan' ylä/alapuolella todellisuudessa mitattu taso on nousuveden taso syyskuiden 1683 ja 1684 välillä.

Sittemmin tasoa on pari kertaa säädelty ja 1885 taso sai nimen N.A.P., Normaal Amsterdams Peil eli Normaali Amsterdamin Taso. Maanpinnan ja veden korkeuksia seurataan 35.000 korkeusmerkillä, ja tasoa säädetään tarpeen mukaan. Jo 1800-luvulla Preussi (nyk Saksa) otti Amsterdamin mitan käyttöön ja sittemmin se laajeni Euroopan laajuiseksi.

Tasoa seurataan joka puolella, alla mittatikku tallin takana olevassa ojassa.

Vesi on vajaa 220 cm NAP:n yläpuolella (+)

NAP on (Wikipedian mukaan) jo vuodesta 1973 Suomessakin käytössä. Suomen nykyinen valtakunnallinen korkeusjärjestelmä, N2000, Perustuu myös siihen, lainaan dokumentista N2000 valtakunnallinen korkeusjärjestelmä: Eurooppalaisen paikkatiedon yhteiskäytön edistämisen yhtenä tavoitteena on ollut 1990-luvulta alkaen luoda yhteinen korkeusjärjestelmä Eurooppaan. N2000 on sen suomalainen realisaatio. N2000-järjestelmän lähtöarvo saatiin pohjoismaisena yhteistyönä Itämeren ympäri tehdystä vaaitusverkkojen tasoituksesta. Lähtötaso on yhteiseurooppalaisissa korkeusjärjestelmissä käytetty Amsterdamin nollapiste NAP. Laskujen tuloksena saatiin Metsähovin observatoriossa Kirkkonummella olevalle kiintopisteelle PP2000 korkeusarvo.

Laskettelua meren pinnalla

Koska mitta ei todellisuudessa ole merenpinnan perustaso vaan nousuveden, tämä tarkoittaa, että oikeasti kaikki mitat ovat aavistuksen korkeampia. Tämän sivuston mukaan Itämeren vuoksi/luode -ero on noin 30 cm. Jos "oikea" merenpinnan tason on näiden kahden välissä, voi korkeuksiin lisätä täydet 15 cm. Niinpä Tiirismaa ei ole 222,6 metriä merenpinnasta mitattuna vaan 222,75! Tämä tuo aivan uutta näkökulmaa 80-luvun lasketteluelämyksiin ko nyppylällä.

Hautajaiset

Kuoleman sattuessa Hollanin laki määrää, että hautaus / kremaatio on suoritettava 6 työpäivän kuluessa. Varsinkin odottamattoman kuoleman sattuessa (liikenneonnettomuuss esim), 6 päivää on todellä lyhyt aika järjestää kaikki tarvittava. Monissa työehtosopimuksissa onkin säädetty palkallinen vapaa kuolemasta hautajasiin lähiomaisen kuoltua.

Kleverlaanin hautausmaa, Haarlem

Osin tämän "kiireen" takia on olemassa jo aiemmin kerrottuja hautausvakuutuksia. Vakuutus on myös tapa antaa huolet toisten hoidettavaiksi, vakututusyhtiöillä on sopimukset hautausurakoitsijoiden kanssa ja omaisten ei tarvitse kuin valita rasti-ruutuun -menetelmällä halutut paketin osat (vakuutusuumman puitteissa).

Ineke haudattiin viidessä päivässä.

Ruumiinvalvojaiset / esillelaitto on yleinen osa hautajaisvalmisteluja. Ruumis laitetaan esille joko kotona tai (nykyisin, usemmiten) hautaustoimiston tiloissa. Tarpeen mukaan sängyn / laverin alle asennetaan kylmälaite. Hautajaiskutsuissa sekä kuolinilmoituksessa sitten ilmoitetaan osoite ja vierailuajat (jäähyväisten jättö sekä surunvalittelut). Ylläolevassa ilmoiteuksessa kerrotaan vainajan olevan kotonaan, mutta että ei sovi vierailla.

Jacoballe voi jättää jäähyväiset hänen huoneessaan hoitokodissa (ts. ruumis on esillelaitettu).
Edesmeni tiistaina, hautajaiset olivat seuraavan viikon maanantaina.

Hautajaiskutsuille on oma postinkantonsa, ne kun eivät voi jäädä pariksi päiväksi matkalle.

Itse hautajaistilaisuus on sitten joko krematorion tai hautausmaan tiloissa. Yleensä saleja on ko hautauskeskuksissa useampia ja touhu on melko liukuhihnamaista. Varattu aika voi olla lyhymmillään 45 min ja sitten pukkaa jo seuraava porukka sisään. Ei-kirkollisissa hautajisissa hautausurakoitsijan seremoniamestari aloittaa tilaisuuden, jonka jälkeen lähimmäiset pitävät muutaman puheen ja päälle juodaan kahvit (1 kuppi, enempää ei ehdi, ja yleensä seisten). Kirkkohautajaiset muistuttavat sitten hieman enemmän Suomen mallia.

Kaunis ympäristö hautuumaalla.

Pääosa nähdäkseni on ei-kirkollisia, ja myös kuvissa näkyvä Kleverlaanin hautausmaa on "yleinen", kirkkoon tai kirkottomuuteen katsomatta. En itse asiassa bongannut yhtäkään kristinuskon ristiä. Yhden Daavidin tähden näin - ja yhden Buddha-patsaan, mutta se ei välttämättä  liity suoranaisesti vainajan uskontoon.

Kivien sijaan lasia

Koska aikataulu on mikä on hautajaisia on paljon myös viikolla ja yleensä niihin pääsee hyvin piipahtamaan myös työpäivän ohessa. Toki varsinaisen seremonian jälkeen on usein jatketaan muistelua jossain kahvilassa tmv tiloissa.

Kun isäni oli kuollut ja ilmannuin "normaalisti" töihin työkaverini ihmettelivätkin, etten ollut lentänyt samointein Suomeen. Ei ollut tarvis, hautajaiset olivat lähes 6 viikkoa myöhemmin. En tiedä kuinka iloisa työnantaja olisi ollut, jos olisin vaatinut TES:sin mukaiset vapaat...

Jos etsii tiettyä hautaa voi mennä inforuudulle, hakea nimellä ja printata kartan.

Toisaalta tuollainen viikossa hautaan -meininki tuntuu aika hurjalta. Ihmiset jäävätkin monesti hautajaisten jälkeen aikalailla tyhjän päälle. On ollut hulinaa eikä aikaa surra ja sitten onkin kaikki ohi ja pudotaan mustaan aukkoon. Lakiteksti ei kerro, miksi aika on määritelty noin lyhyeksi.

Talliesittely 6: Hevosten vanhainkoti

Hollannin kuuluisin hevosten vanhainkoti on Soestissa, Stichting De Paardenkamp - hevosleirisäätiö - perustettiin jo 1962. Talli toimii pitkälti vapaehtoisvoimin ja rahoittuu lahjoituksilla (sitä ei tueta kunnan tmv puolelta).Paikan päällä on myös hevostarvikkeiden kirpputori. Tallilla voi vierailla päivittäin ja lisäksi järjestetään avointen ovien päiviä ja muitakin aktiviteettja, lähinnä lapsille. Esim hevosenharjauspäiviä tai syntymäpäiväjuhlia. Hevosilla ei tietenkään enää ratsasteta.

Ikähepat rivissä.

Kauppa ja Brenno synt. 1987

Entisten asukkaiden nimikyltit tallessa.

Welsh Tinka -82.

Tallilla on 120 paikkaa, tänä vuonna hevosia on kuollut 17 kpl. Jos hevosen halua vanhainkotiin, tulee siitä luopua, eli omistajuus siirtyy säätiölle. Jotta pääsee jonotuslistalle tulee säätiötä tukea, minimituki on 15 euroa vuodessa. Muita tallimaksuja ei ole, sittenkään kun hevonen jo tallilla asuu. Jonotuslistalla on 800 hevosta ja lista on toistaiseksi kiinni (jos vaihtuvuus on luokkaa 25 hevosta /vuosi hevosia on jonossa 32 vuodeksi).

Tallin vanhin, puolalainen puoliverinen.

Heinät tarjoillaa silputtuna. Vanhoilla hevosilla on usein kulunut hammaskalusto.

Arabi Charlon ja Islanninhevonen Arossi, molemmat -91.

Muita tukijoita on reilut 4000 kpl, eli tallin varat kerätän 5000 lahjoittajalta ja lisää saadaan muina lahjoituksina, perintöinä tai omien varainkeruutapahtumien kautta. Jos kaikki 5000 lahjoittaisivat vain 15e/vuosi rahaa tulisi nopeasti laskettuna reilut 50 euroa / kk / heppa. Olletikin noin tupla on ainakin tarpeen, halvimmillan tallivuokrat ovat satasen luokkaa mutta vanhoille tulee enemmän eläinlääkärinkuluja ja erikoisrehuja ja lisäksi sijainti suht keskellä Hollantia on kalliimpi kuin Friisinmaan perukat esimerkiksi.

Kartalla näkyvät eri toimipisteet.

Gagelgatin takapihaa ja laitumia.

Tallilla on 3 toimipaikkaa. Vosseveld on vuodesta 1965 päätalli, jolla on 65 karsinapaikkaa ja jolla seisovat eniten hoitoa vaativat hevoset. Lisäksi siellä on varustekauppa ja pienempiä laitumia sekä tarhoja. Gagelgatin maatilalla (säätiön omistuksessa vuodesta 2012) on laitumia,  sekä mm näyttelytila, juhlatiloja ja pieni maatilakauppa oman kasvimaan tuotteille. Viimeinen maatila, Birkhoeve, on säätiöllä vuodesta 2004 ja siellä on neljä pihattoa joihin sopii noin 15 hevosta (per pihatto). Valitettavasti en ehtinyt käydä siellä paikan päällä. Lisäksi päätien varrella on useampia laitumia.

Siistiä oli, maalit kunnossa yms. Hoefwin -88.

Vosseveldin tarhoja ja laitumia.

NF-t Moulay -86, ruunikon tietoja en löydä sivuilta.

Alunperin säätiö pystytettiin työhevosille, esimerkiksi vanhin tallissa asunut poni, Elsje (1927-1977 eli 50 v!) veti aikoinaan hevosraitiovaunua Amsterdamissa. Nykyhepat ovat pääosin ykstyisomistuksessa olleita, vaikka mahtuu sekaan muutama poliisiheppakin. Tässä linkissä vielä muutama kiva kuva vanhusten keväisestä laitumellelaskusta.

Vaivihkaa aloittivat sitten kuitenkin

Yhdessä viimeisimmistä kaurispostauksista pohdin, millainen ihmisryntäys dyyneille syntyy kun ammuskelu alkaa. No, ei syntynyt, ammuskelu on alkanut marraskuun alussa muina miehinä ja nyt lehti vain kirjoittaa, että dyyninhoitajien facebokissa on kommenttia aiheesta.

Nimittäin ammuskelu tietenkin tapahtuu päiväsaikaan, ja yhtälailla dyyneillä poukkoilee ihmisiä päiväsaikaan. Tietenkin kävijät huomioidan ja yritetään metsästää huomaamattomasti, mutta Hollanti on ahdas maa joten väkisinkin tapahtuma välillä bongataan. "Kävelin dyyneillä 14:29 niin ampuivat tuosta vaan ison kauriin nenäni edestä ja raahasivat sen sarvista sivummalle" kirjoittaa yksikin järkyttynyt kulkija.

HD 8.11.2016

Päivittäin (paitsi viikonloppuna) 2 valtuutettua metsänvartijaa metsästää lähinnä naaraita, sillä niitä ampumalla lisääntyminen rajoittuu eniten. Tavoite on ampua noin 80/viikko maaliskuun loppuun asti (eli , jos tavoite pitää, yhteensä reilut 1600 kpl!). Ruhot menevät Amsterdamilaiselle riistakauppiaalle ja eteenpäin lihakaupoille, ravintoloille ja jopa ruoka-avustuksiin.

Mustapekkapäivitys

Jännitys tiivistyy, minkä värisiä ovat Haarlemin 150 Pekkaa sunnuntaina? Tai virallisen Sinterklaassaapumisen Pekat Maasluisissa lauantaina? Valitettavasti eilinen Sinterklaasjournaal ei kauheasti auttanut asiaa, ohjelmassa esiintyi sekä valkoisia että mustia Pekkoja, mutta ohjelmantekijä on ilmoittanut, että varsinainen linjanveto selviää vasta kolmannessa jaksossa.

HD 10.11.2016 / Kuva Sinterklaasjournaalista/NTR

Siinä sivussa ongelmaa koetetaan kiertää kaikin keinoin. Esimerkiksi Haarlemin lehden Sinterklaas-värityskuvassa Pekat ovat kätevästi selin.

HD 10.11.2016

En ole koskaan mennyt katsomaan Sinterklaassaapumista, vaikka se jollain tasolla tavoitteena onkin - esiintyyhän siellä hevonenkin. Nyt, laatublogin hyväksi, paikallaolo olisi suotavaa. Valitettavasti olen kuitenkin viikonlopun reissussa, joten aiheesta raportointi tapahtunee paikallislehden avulla.

Kukkasipuleita

Piti käydä Suomessa ja sisko pyysi kukkasipuleja. Keväällä ja elvistelin "valmiiden" tulppaanien hinnoilla, joten laitetaan nyt hieman osviittaa sipuleistakin. Ovat edukkaita!

30 tulppaania 3,95

Samalla hinnalla 100 krookusta

Tulppaanejahan on miljoonaa lajia, ja tietenkin erikoisemmat maksavat hieman enemmän. Itse tykkään kyllä eniten perustulppaaneista (saa olla erivärisiä), kerros- tai karvaversiot eivät innosta.

Tuskin tulppaniksi tunnistaa

Terävälehtisiä

Karvasipuleita ei osunut kuvaan, keväällä esittelin eri malleja, kurkkaa sieltä. Narsissiakin on jalostettu:

Taviksia monenvärisiä:

Lisäksi puutarhakeskuksessa oli pieni suomibongaus, jätkänkynttilänomainen "Suomikynttilä". 

Vai onko kyseessä kuitenkin kuuluisa "maaliviivakynttilä"? [Englanninkielestä puuttu yksi n-kirjain].

Poninlitistäjä

Juttu on vanha, mutta uudestaan uutisissa, koska tutkinta on saatu päätökseen. Kaksi vuotta kesti analysoida videoita ulkomaalaisten(kin) asiantuntijoiden kanssa. Mistä on kyse?

Pari kesää sitten videot yht'äkkiä pulpahtivat julkisuuteen. Napoleon Riding -tuotantoyhtiön nimissä markkinoiduilla videoilla tuhdit naiset "ratsastavat" aivan liian pienillä poneilla. Ponin kuukahdettua nainen istuu vielä sen päällä tupakoiden. Tämän rajumpaa (vuotanut) materiaali ei ollut. Parilla videolla oli hieman jännemmät vaatteet (korsetti), mutta ei varsinisesti paljasta pintaa, saati mitään tositoimia. Mutta ilmeisesti tällekin kuvamateriaalille on markkinat.

HD 2.11.2016

Aika pian filmien vuodettua olivat tekijät selvillä. Kuvaaja, Carlo M., joutuikin nettivainojen takia menemään maan alle kun hänen taloaan pommitettiin kanamunilla ja kadulle ilmestyi typpejä pespallomailojen kanssa. Loppupeleissä kävi ilmi, ettei hänen vaimonsakaan tiennyt ko bisneksestä, ja vaimonkin hylättyä Carlo teki itsemurhan vuonnan 2015.

Tutkimuksessa olennaisinta on, onko kyse eläinräkkäyksestä. Onko poneilla pysyviä vammoja ja miten niitä hoidettiin kuvausten ulkopuolella? Roisien filmien kuvaminen ja levitys ei sinällään ole rikollista. Filmeillä "esiintynyt" poni oli Carlon Cavallo, joka otettiin huostaan. Edelleen netistä löytyvällä videolla poni onneksi pudottaa kiusaajansa pariin otteeseen.

Mikäli eläinrääkkäys todetaan toteen näytetyksi, seuraa oikeusjuttu. Carloa ei enää voi tuomita, mutta ratsastajattaret kyllä.