perjantai 31. maaliskuuta 2017

Saku Sammakko kosionmatkallaan

Hollannin luonto on vähissä ja pieninä palasina. Jos on tarve siirtyä luonnonpalasta toiseen tarvitsee lähes aina ylittää tie. Hollannissa onkin paljon vihersiltoja, yksi viimeisimmistä valmistui kauriille ihan tuohon vakiodyynieni kupeeseen. Mutta ihan joka väliin niitä ei voi rakentaa, eikä varsinkaan kaikenmaailman pikkuötököille kuten sammakoille.

Wikipedian mukaan tämä on naispuolinen versio, sillä vatsa on iso ja munia täynnä (kuva on itse otettu).
Keväällä sammakot ja rupikonnat heräävät talvihorroksestaan. Eläimet heräävät käytännöllisesti katsoen yht'aikaa ja samointen on tarve siirtyä vesistöihin lisääntymään. Talvihorros on vietetty suojaisemmilla paikoilla kuten metsiköissä juurakoiden alla tai kuopissa. Herääminen vaatii noin 6 astetta ja kostean kelin, Hollannissa vaellus ajoittuu yleensä suurinpiirtein helmikuun loppuun - maaliskuun alkuun. Tosin viime vuosien lämpiminä talvina sammakoita on havainnoitu jo tammikuussa liikenteessä.

Sammakoiden ja rupikonnien siirtyminen pariutumisapajille on suoraviivaista. Mekanismi ei ole täysin tunnettu, mutta paikat missä suurimittaista siirtymistä tapahtuu ovat vuosittain samat. Ja sammakoiden reiteille osuu lähes aina tie. Jolle voi liiskaantua kymmeniä, jopa satoja sammakoita tai konnia muutaman viikon aikana.

Heikosti kävi.
Niinpä eläinsuojelijat, metsänvartijat ja muutenvaan innokkaat luonnonystävät avittavat sammakoita tienylityksessä. Tammi-helmikuussa suosikkipaikoille pykätään matalia aitoja, joista sammakot eivät pääse yli. Aidan oheen kaivetaan muutaman metrin välein kuoppa ja sinne ämpäri. Ulospääsyä etsivät sammakot putoavat ämpäriin ja se tyhjennetään muutama kerta vuorokaudessa, eli sammakot taikka konnat kannetaan käsipelillä tien yli.

Aita on jo pystyssä, ämpärit upotetaan vielä toiselle puolelle (kuvassa aidan oikealle puolelle).
Ämpäri valmiina. Joka ämpärissä on kepakko, jotta esim sinne pudonneet hiiret pääsevät pois. Sammakot eivät osaa kepakkoa myöten kiivetä.
Sama ämpäri pari päivää myöhemmin. Hyvin maastoutuu, mutta lehden päällä on Saku pelastajaa odottamassa.

Paikoitellen on myös rakennettu pysyviä tunneleita sammakoille. Viimeisimmät avattiin Bloemendaalissa tien peruskorjauksen yhteydessä viime kesänä. Paikallislehdessä olikin kesäkuussa juttu missä iloisat vapaaehtoiset poseeraavat upouuden tunnelin ohessa. Kuulemma tunnelia voivat käyttää myös mm siilit, ketut ja näädät.

Viime kesänä avatun tunnelin suuaukko.

Ihan kohtuullisen matkan joutuvat taivaltamaan tien ali.

Vanhempi kestotunneli pienemmän tien ali.
Ilmeisesti paluu metsiin talvilevolle tapahtuu pitemmän aikajakson aikana, sillä syksyisin sammakonpelastuksista ei ole juttua. Tunnelit toki toimivat molempiin suuntiin, mutta kyllähän tunnelittomissa käsipeliapupaikoissa voi jäädä auton alle palatessankin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti