torstai 13. huhtikuuta 2017

Talliesittely 8: Sintenie

Kun muutin Hollantiin, melko tarkalleen 12 vuotta sitten, sain varsin pikaiseeen järjestettyä itselleni asunnon. Vahvana kakkosena, mitä järjestelyyn tulee, oli tallipaikka hevoselleni. Kun tiesin asettuvani Haarlemiin vuokrasin siis pariksi päiväksi pyörän ja lähdin tutkimaan ympäristöä. Isommat ratsastukoulut löytyivät netistä, mutta pienemmät yksityistallit eivät. Aika pian opin taikasanat ratsastuskenttä, kokopäivätarhaus ja maasto hollanniksi, tosin lausunta ei tainnut ihan osua vielä. Ja niiltä isommilta kouluilta kyselin, mitä pienempää lähistöllä oli.

Tästäkin polkisi helposti ohi, ennen lehmänkuvaa oik 25 hepan tallin sisäänkäynti.

Halusin tallin polkupyörämätkan päästä, ei max 10 km. Kertonee jotain Hollannin hevostiheydestä, että talleja löytyi yli 40 kpl. Ja yhtälailla kertonee jotain Hollannin ahtaudesta, että 6h tai yli tarhausta oli yhteensä kuudella näistä. Pääosalla näistä ei ollut tarhausta tallin puolesta ollenkaan. Pihalla saattoi toki nököttää vaikkapa 3 tarhaa (60 hevoselle) ja sanoivat, että itse voi tarhata jos on vapaata. Ts. jos tulen töistä, voisin ratsastamisen sijaan tuupata hevosen tarhaan tunniksi ja odotella sen aikaa? Ja loput 23 h hevonen seisoo karsinassa?

Kenttä, lantala näppärästi keskellä pihaa. Matalat rakennukset talleja (3 käytävää), harmaa kulma oik pieni navetta.

Harmaa pääty on navetta, lehmistä kuva alempana.

Ei, kyllä ulkoilla pitää ja onneksi joukossa oli Sintenien talli. Hollannin mittapuussa pieni, vain reilut 20 hevosta, kokopäiväulkoilua, ratsastuskenttä ja maastot ok. Tältä pohjalta talli ei suomalaisistakaan kauheasti poikkea, joten millä oikeudella tällainen tavis pääsee blogiin? No siksi, että tallinpihan halkaisee junarata.



Vasemmalla tallin rakennukset, muutama tarha ja pikkulaidun ja kenttä. Oikealla isompi talvitarha sekä laitumet. Kaikki ryhmässä tarhattavat taikka laiduntavat viedään 2x/pvä junaradan yli. Ja jos päivällä ratsastetaan niin vielä senkin kerran. Olletikin junaradan ylityksiä tulee, kun hevosia on n 20, sellaiset 60-80/pvä. Ylikulku on vartioimaton. Molemmin puolin on järeät portit ja vielä koskaan ei ole hevonen pääsyt radalle vapaana.

Kenttä, portti, rata, portti ja talvitarha.

Radan ylitys. Portteja ei koskaan saa jättää hetkeksikään auki. Tietenkin tarhalla on vielä oma lankaporttinsakin.

Vas rata, kenttä, pikkutarhat ja tallirakennukset kuvan ulkopuolella oik.
Tallille muuttavat hevoset pidetään ensimmäiset viikot tallin puolella. Kun hevonen on varmasti tottunut juniin se vasta viedään radan yli.

Joulukuussa 2005 oli lunta.

Juna kentän reunalla.

On siinä sentään oja välissä, ettei ihan yletä raipalla junaa näpsimään.

Nykyhevostani yritän parhaillaan totuttaa juniin, koska kärryillä tarvitsee ylittää rata vaikka nykytalli ei noin likellä rataa olekaan. Pitäisköhän vaan laittaa Sintenielle kuukaudeksi, on totutus kertaheitolla tehty. Ponini, joka tuli Suomesta 12 vuotta sitten asui jo Suomessa 15 vuotta radan varressa, joten sille juna oli tuttu juttu.

Laitumen rauhaa?

Kesällä kaislat piilottavat raiteet.


Sinteniellä on tapahtunut sukupolvenvaihdos muutama vuosi sitten, tallin nimi on nyt Sinneveld ja sillä on jopa nettisivut. Heillä on myös suht eläinystävällistä lihantuotantoa. Sanon suht, sillä bongasin (luonnon)laidunlehmien lisäksi pikkunavetan verran parsiversioita. Harmi.


Nähdäkseni lehmät ovat jumissa, vaikka parsi ei olekaan metallia.

En lähtenyt tallilta junaradan takia, vaan siksi, että karsinat piti siivota itse. Se ei ole iso homma, mutta silloisessa työssä oli työmatkoja ja joka kerta joutui järjestelemään. Nykytallilla (joka pitää vielä esitellä jossain kohtaa) maksan enemmän mutta voin olla päivä - tai vaikka viikon - poissa ja ruoka, ulkoilu & karsina hoidetaan tallin puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti